Juuri nyt.

Viime aikoina olen seikkaillut ajassa: menneessä ja vähän tulevassakin, ja sitten palannut tähän hetkeen. Välillä tuntuu, että aikamatkaillessani junnaan samoissa aiheissa, joita koetan avata eri kanteilta. Syytän itseäni siitä, etten ole päässyt kovinkaan kauaksi ja sitten hoksaan, että junnaaminen on hetkellisesti ihan jees.

Siunattu junnaus

Ajattelen, ettei elämässä välttämättä tarvitse päästä pitkälle, vaan juuri junnaaminen on hedelmällistä. Myös junnatessa voi edistyä! Ehkä juuri asioiden suhteuttaminen ajassa sotkee kaiken? Tuntuu, että toistan itseäni, mutta tutut teemat tulevatkin takaisin juuri niin kauan kuin niissä vielä on opittavaa. Tämä kaikki kiehtoo minua ja tuntuu, että joissakin asioissa vain on enemmän kuin miltä aluksi näyttää.

Turhaa murhetta

Murehdin sitä ja murehdin tätä. Huolestun siitä ja huolestun tästä. Kadun sitä, märehdin tätä. Otsani on rypyssä, huuleni suorana viivana. Ja kuitenkin kaikki on niin hyvin kuin olla voi! Mikä minut laittaa pyörittelemään turhuuksia? Eikö minulla ole aivan kaikki edellytykset tuntea huumaavaa riemua? Nauraa, tanssia, hihkua, laulaa onnesta, rakastaa elämää ja tätä hetkeä? On minulla! Aivan kaikki! Eikä ole mitään syytä haluta lisää. Ja silti saan toisinaan mieleni verekseltään kiinni maalailemasta murheita ja ahdistuksen aiheita.

Höyhenenkevyttä

Juuri nyt, tätä kirjoittaessani minulla on ylellisyys nimeltä vapaa päivä. Voin tehdä mitä haluan, ilman että kukaan rajoittaa sitä mitenkään. Saan hipsutella avojaloin auringon lämmittämälle parvekkeelle ja nuuhkia merta. Voin katsella tyynessä ilmassa leijailevaa höyhentä ja tuntea oloni yhtä kevyeksi kuin se. Kohta voi olla toisin, mutta nyt onkin nyt.

Juuri nyt

Juuri nyt minulla on sen verran töitä ja rahaa tilillä, että voin pitää vapaapäivän ja silti saan laskuni maksettua. Juuri nyt minulla on ystäviä, joita rakastan ja jotka välittävät minusta. Ja joille saan olla juuri minä. Juuri nyt saan asua omassa kodissani, jossa on lämmintä, viihtyisää ja turvallista. Jossa minulla on keittiö, jossa saan valmistaa ruokaa aineksista, joita on jääkaapissa. Minulla on valoa ja pehmeä peitto, jonka alle käpertyä. Minulla on maailman paras perhe.

Olla totta ja olla yhtä, hengittää osana maailmaa.

Juuri nyt tunnen itseni terveeksi, ja terveys on lahjoista suurin. Juuri nyt saan kirjoittaa tätä tekstiä. Saan olla totta ja yhtä kaiken kanssa; hengittää osana maailmaa! Minulla on kyky ymmärtää, kuinka hyvin asiat ovat, ja että luon itse todellisuuttani joka hetki. Minulla on vapaus valita. Voin päättää, tuotanko itselleni tuskaa ajatuksillani vai mielihyvää nauttimalla aivan täydellisestä elämästäni juuri tässä hetkessä. 

Elämä on

Elämän kysymysten pohdiskelu voi olla uuvuttavaa. Siksi haluan hyväksyä, ettei minun tarvitse löytää kaikkia vastauksia. Voin vain olla avoinna elämälle, kellua sen virrassa ja ottaa vastaan! Saan junnata! Mikään ei estä minua hellittämästä jatkuvasta yrittämisestä ja päästämästä irti rajoittavista uskomuksista. Avautumasta tietoisuudelle ja hyväksymästä, että elämä yksinkertaisesti on. Se riittää. Silloin perspektiivi muuttuu ja kaiken tekemisellä alkaa olla merkitystä. Kun päästän irti hallinnan tunteesta, voin riemastua siitä, että elämä joka tapauksessa yllättää aina! Ja iloita kyvystä ihmetellä sitä!

Käsikynkkää

Haluan tuntea elämässäni merkityksellisyyttä. Se kulkee käsikynkkää kiitollisuuden, hyväksymisen ja edes ajoittain tyynen mielen kanssa, jotka tuovat mukanaan rauhan ja kaikkialle ulottuvan rakkauden. Ja kunnes näin tapahtuu, tarina on tärkeä ja ihana juuri keskeneräisenä. Juuri nyt.

kuva: Adobe Stock