Kotini jokaisesta ikkunasta näkyy metsä – kummaltakin puolen taloa. Minulla on siis faktisesti ikkunat mehtään päin, enkä keksi, miten voisin olla onnellisempi vallitsevasta asiaintilasta!
Ikkunat mehtään päin
Kun olin nuori, toisteltiin erinäisissä yhteyksissä usein, että jollakin henkilöllä on varmasti ollut lapsena ikkunat mehtään päin. Yleensä kommenttia seurasi ivallinen nauru. Kertokaa nyt minulle, hyvät ihmiset, mitä tällä aikansa eläneellä sanonnalla tarkoitetaan! Kaisa on ymmällään. En oikeasti koskaan ole ymmärtänyt, mitä kamalaa on siinä, että kodin ikkunat ovat metsään päin. Sekoitetaanko sanonta toiseen sanontaan, jossa ollaan pää puskassa (pensaassa?)? Minä en tiedä! Kyllä minä googlasin, mutta löytyi vain yksi vaikeasti tulkittava laulu ja hämmentävä suomi24-keskustelu -ei muuta. (Saattaa myös olla, etten ole kovin hyvä edellämainitussa toiminnassa.) Valistakaa minua, oi ihmiset!
Metsäläisyyttäkö?
Tämä asia on vaivannut minua vuosia. Lapsuudessani mystinen sanonta antoi ymmärtää, että jos on ikkunat metsään päin, on jotenkin tyhmä tai muuten outo. Liittyykö tämä johonkin aikakauteen, jolloin ajateltiin metsän lähellä asumisen tekevän ihmisestä jotenkin vääränlaisen? Silloin oli ehkä hienoa loitota metsästä ja lähteä kaupunkiin. Tarkoitettiinko tuolla kapeakatseisuutta, kun saattoi tuijotella pelkästään metsää? Ajateltiinko, että jos on aina vain katsellut puita, ei muusta ymmärrä? Ehkei silloin tiedetty, että metsän läheisyys ja sen tuijottelu on ihmiselle lähes tulkoon parasta, mitä hänelle voi tapahtua? Vai oliko pilkan kohteena oleva ihminen erilainen kuin muut, eli siis hiukan pelottava? Metsäähän ei koskaan voi täysin ymmärtää, ja sekin voi olla pelottavaa. Onhan metsä myös mystinen ja salaperäinen!
Ratkionnellinen
En ole viime aikoina kuullut koko sanontaa – liekö se painunut häpeillen ontuvien sanontojen hautausmaalle? Aika paljon on meitä, jotka nimen omaan janoavat ikkunoitaan metsän suuntaan eivätkä todennäköisesti sitä edes lainkaan ymmärrä huomaavaisesti hävetä. Toistan itseäni: olen ratkionnellinen siitä, että minulla on ikkunat mehtään päin. Se tarkoittaa minulle, että parantava, elvyttävä, hoitava, kaunis metsä on ihan lähellä, pääsen sinne sadalla askeleella. Parvekkeellani voin aistia ikihonkien eteeriset öljyt ja kuulla koivujen hennon kuiskutuksen. Saan katsella tuulessa keinuvia puita ja niissä vilistäviä oravia, ja nähdä jatkuvasti säiden ja vuodenaikojen mukaan muuttuvan metsämaiseman. Tämä on suorastaan etuoikeus!
kuvat: pexels.com & unsplash.com
