Rakas isä, sinä opetit minut olemaan pelkäämättä ukkosta. Opetit meidät siskokset hyppäämään turvallisesti veneestä veteen ja kiipeämään kumollaan olevan veneen päälle. Äidin kanssa veitte meitä retkille metsään ja opetitte tarkkailemaan luontoa, ja myöhemmin opetit pikkuveljeämme tunnistamaan lintujen ääniä. Opetitte meille elämän arvoja, joilla olen pärjännyt hyvin elämässä – ne ovat olleet kestävä pohja, jonka päälle opetella itse lisää. Opetitte minut luottamaan itseeni ja pärjäämiseeni. Olette antaneet sopivasti rajoja ja vapautta. Teidän avullanne opin ajattelemaan itse ja kantamaan vastuuta. Kiitos opetuksista.
Isin kädet
Sinulla oli taitavat kädet. Minulle ja siskolle rakensit upean, kaksikerroksisen leikkimökin ja suuren puuhevosen sen edustalle. Sen kyytiin mahtuivat koko asuinalueen lapset. Kun elämässä tuli vastaan jokin pulma, kysyin aina sinulta apua ja neuvoa. Sinulla oli ihanat, rakkaat kädet, kauniit ja osaavat. Sinä olit kätevä käsistäsi, analyyttinen suunnittelija ja taitava toteuttaja. Sinä rakensit kaksi omakotitaloa ja remontoit – voi miten lukuisia asuntoja, myös minun ja siskoni asuntoja. Kiitos kaikesta avusta!
Iskän tyttö
Olen ollut aina iskän tyttö. Meillä on ollut vahva yhteys, meidän tavallamme. Sinä pelastit minut, kun olin yksivuotiaana laittanut markan rahan suuhuni ja olin tukehtua siihen. Sinä sait rahan pois kurkustani. Olen aina luottanut sinuun. Kun otimme Elinan kanssa ensimmäiset kännit, tulimme tunnustamaan asian sinulle ja pyysimme sinua viemään meidät seuraavana aamuna kirkkoon rippikoulumerkintöjä keräämään. Et suuttunut silloin etkä silloinkaan, kun kolhin ja kolaroin autoasi tai pyöritin Hamarin urheilukentällä luistinkassia niin, että se lensi parkkipaikalla olleen auton kylkeen – jonkun toisen – ja saitte varmasti korvata kolhun. Kiitos ymmärryksestä ja kärsivällisyydestä.
Töitä ja työmatkoja
Olen aina janonnut sinun hyväksyntääsi. Halusin olla hyvä, oikeanlainen ja rakastettu, ja yritin täyttää ilmassa roikkuvia odotuksia ja toiveita. Ne johtuivat varmasti siitä, että halusit meille lapsille hyvän elämän ja onnellisuutta. Näytit rakkauttasi teoilla ja huolta pitämällä. Lapsuudessani ja nuoruudessani olit paljon töissä; ajoit pitkää matkaa töihin ja teit paljon ylitöitä ja työmatkoja. Varmasti siksi, koska halusit olla hyvä ja tunnollinen työntekijä ja toisaalta myös pidit takuulla työstäsi ja olit siinä taitava. Teit töitä oman jaksamisesi hinnalla, joten onneksi löysit jossakin vaiheessa meditaation stressinhoitomenetelmäksesi. En minä sitä niin lapsena ajatellut, mutta äiti oli välillä väsynyt, kun olit poissa. Tiedän kuitenkin, että teit sen meidän takiamme – ja jotta saitte lainat maksettua. Vaikka rahasta oli usein tiukkaa, et koskaan valittanut siitä. Kiitos turvallisesta lapsuudesta ja välittämisestä.
Hyvänyönsuukkoja ja suksivoidetta
Puistotien aikoina, kun olin jo teini-ikäinen, katselimme yhdessä elokuvia ja sinä hieroit hartioitani, kun pyysin. Saatoin myös istahtaa syliisi ja kuljimme käsi kädessä kaupungilla. Tulit antamaan hyvänyönsuukon siihen asti, kun muutin pois kotoa. Lapsena luit meille ääneen seikkailukirjoja, Viisikoita ja Jalmari Finneä, Sinisen kirjaston kirjoja ja intiaaniseikkailuita. Ja voitelit suksemme paremmin kuin kenenkään toisen isä. Tulen aina muistamaan, kuinka hyräilit ja viheltelit kappaleita Tulipunaruusut, Hummani hei ja Intiaanilaulu. Vaikka kodin pyörittäminen ja ruoanlaitto olivat aina lähes kokonaan äidin vastuulla, olet kuitenkin keittänyt meille sadat puurot ja tehnyt lukemattomat suklaakiisselit. Heinolaan muutettuanne saatiin herätä loihtimiisi hotelliaamiaisiin. Kiitos niistä!
Teräsmies
Pidit hyvää huolta kunnostasi. Nuorempana harrastit suunnistusta, hiihtoa, surffausta ja squashia ja viime vuosina pyöräilyä, melontaa, retkeilyä, sulkapalloa, frisbeegolfia ja joogaa. Ja tietysti venyttelyä (sori, sisäpiirin vitsi). Äidin kanssa kävitte tanssimassa ja lavatanssikursseilla ja voi, miten upeasti tanssittekin yhdessä! Mieleeni on jäänyt juhannus Haikon kartanon rannassa, jossa tanssit kanssani polkkaa. Olit aina ketterä kuin vuorikauris, nopea ja sulava liikkeissäsi. Kun katson viimesyksyistä kuvaa retkeltämme Heinolan kalliolta, voisit olla kuka tahansa nuori mies – sinä, 67-vuotiaana, teräsmies! Kreikan lomillakin heräsit ennen muita ja kipaisit vuorenhuipulle katsomaan luostaria. Olit sinnikäs ja sitkeä.
Mysteeri
Meidän perheessä ei juuri olla tunteista puhuttu. Siksi olen iloinen, että juttelimme niistä ja muistakin asioista viime vuosina. Oli mukavaa kuulla myös sinun lapsuudestasi – harmittaa, etten oikein kysellyt siitä aikaisemmin. Kun minulle on tullut ikää lisää ja olen käsitellyt omia haavojani, olen oppinut huomaamaan niitä myös muissa – sinussakin. Uskoisin, että olet lapsuudessasi jäänyt vaille jotakin – rakkautta ehkäpä. Ehkä se leimasi elämääsi ja ehkä siksi jäit meille vähän mysteeriksi. Olit paljon omissa ajatuksissasi ja varmasti pohdit asioita paljon sekä työssäsi että yksityiselämässäsi. Olen ihaillut sinua, pitänyt sinua seikkailunhaluisena ja poikamaisena. Välillä toivoin sinulle lisää juuri sitä viikarimaisuutta ja rentoutta, elämän vapautta. Sinä nimittäin rajoitit itseäsi aika lailla – ehkä ajattelit olevasi vääränlainen tai ulkopuolinen, kuten minäkin aina välillä olen itsestäni ajatellut.
Naapureina
Olen onnellinen, että olemme olleet myös koko aikuisikäni paljon tekemisissä, viettäneet aikaa, retkeilleet ja reissanneet yhdessä. Sinun ja äidin kanssa on aina ollut hauskaa ja olemme nauttineet yhdessäolosta koko perhe. Luumupolun aikoina nauroit paljon, vitsailit ja olit elämäsi kunnossa. Oli mukavaa asua naapureina, en unohda sitä aikaa ikinä. Sulavasti sukkuloimme pellon poikki toistemme luo! Teillä oli kaunis koti ja ihana piha, joita laitoitte äidin kanssa rakkaudella. Jokavuotiset kesäjuhlat olivat vuoden kohokohta. Olen valtavan kiitollinen hyvistä väleistämme – ne eivät olleet itsestäänselvyys. Kiitos ymmärryksestä ja hienotunteisuudesta.
Vaari
Lapsenlapsesi saivat viettää aikaa vaarinsa kanssa. Pojat kertovat, että saivat sinulta monia hyviä neuvoja elämään ja opetit käytännön asioita esimerkiksi metsässä ja tulenteossa. Jaksoit keksiä ja touhuta kaikkea kivaa, aina oli jotakin tekemistä ja Luumupolulle oli mukava kipaista naapurista hakemaan omppuja, porkkanoita ja jäätelöä. Osasit rakentaa ja korjata mitä tahansa, ja sinun varastostasi löytyi aina osia Onnin projekteihin. Kannustit opiskelemaan ja tekemään töitä – ajattelemaan itse ja yrittämään vielä vähän enemmän. Kiitos vaarina olemisesta!
Unelma
Sinulla oli unelma uudesta alusta kirkkaiden vesien äärellä. Olen onnellinen ja iloinen, että sait toteuttaa sen ja elää unelmaasi eläkkeelle jäätyäsi. Sitten tuli syöpä ja sotki kuviot. Urheasti jaksoit tsempata, uskoa ja olla sinnikäs rankkojen hoitojen keskellä. Halusit säästää meitä huolelta. On murheellista, että aina ei riitä, että tekee kaiken oikein ja elää terveellisesti. Haluan kuitenkin ajatella, että elit hyvän elämän. Loppuasi oli raastavaa katsoa, mutta onneksi pahin kesti vain hyvin vähän aikaa. Vielä tammikuussa remontoit makuuhuonetta Heinolan kodissa ja juhlit kanssamme 68-vuotissynttäreitäsi… Toisaalta annoit meille lahjaksi olemuksestasi loppumetreillä loistavan hyväksynnän ja rauhan. Kiitos siitä.
Hyvä isä, rakas isä
Sinä olit hyvä isä. Et täydellinen, sillä täydellisiä isiä, äitejä tai ihmisiä ei ole olemassakaan – eikä kuulu ollakaan. Meitä ei ole tarkoitettu täydellisiksi. Tiedän, että teit koko elämäsi ajan parhaasi. Sinulla oli hyvä sydän, etkä varmasti koskaan halunnut kenellekään mitään pahaa. Vaikka olit tietyissä asioissa jyrkkä ja joustamaton, olit myös rakastava, hyväntahtoinen ja auttavainen, kova touhuamaan ja hyvin viitseliäs. Tykkäsit väreistä ja valokuvaamisesta, ja lapsuuskuvistamme onkin aimo pino dioja tallella. Sinä olit ja tulet aina olemaan minulle ja meille kaikille tosi rakas ja tärkeä. Olen onnellinen, että sain lukea sinulle tämän tekstin – preesensissä – moneen kertaan ennen kuolemaasi.
Rakas iskä, minulla on sinua ikävä. Suru on suuri, vielä käsittelemättä. Toivon vuoksesi, että oli helpompaa lähteä kuin jäädä. Turvallista matkaa, aja hiljaa isi, loista tähtenä ja nauti kirsikankukista ja lumihuippuisista vuorista 😉
Kari Juhani Kärkkäinen 10.1.1953 – 23.3.2021
Upea kirjoitus Kaisa. Syvä osanottoni!
Voi, lämpimät kiitokset. Kaikkea hyvää kevääseesi!