Mietinpä tässä vaan, että intiaaninimeni voisi olla Nukkuu kivien kanssa. Koska nukun. Kivien kanssa. Ei se olisi yhtään hassumpi nimi! Minulla on kuitenkin jo niin paljon nimiä, että uusia en ota. Kivien kanssa nukkumista aion sen sijaan jatkaa.
Kuumat yöt
Yöni ovat jälleen todella kuumia. Ei sillä tavalla, pöhköt! Vaan ihan oikeasti käsinkosketeltavan kuumia, lakanat ryttyyn -hikisiä. Kuumat aallot ovat nimittäin kortisonin kehosta poistumisen myötä palanneet, eikä kesää kohti hiljalleen lämpenevä sää helpota tilannetta yhtään. Ja ilmastointia ei kodissani edelleenkään ole. Olen kokeillut kaikkea itseni ja makuuhuoneeni viilentämiseksi ja keksinyt uusiakin keinoja coolimman unen takaamiseksi. Uusimpiin kokeiluihin lukeutuvat kivet. Olen kesän lapsi ja pidän lämmöstä, mutta toivon silti täydestä sydämestäni, ettei tuleva kesä tuo edelliskesän kaltaista triplahikeä tullessaan… Jos olisin ottamassa intiaaninimeä, se voisi ehkä sittenkin mieluummin olla Nukkuu kuin kivi. Jos vaikka nimi olisi enne.
Nukkuu kivien kanssa
Ehkä ei ensimmäisenä tule mieleen ottaa kiviä mukaan sänkyyn, koska nehän ovat kovia. Niin kuitenkin tein, kun kuulin, että seleniitti (kuvassa oikealla) tyynyn alle laitettuna viilentää kehoa, edistää sen hyvinvointia, vähentää raskaita ajatuksia ja parantaa unta. Johtuneeko siitä, että seleniittiä nimitetään myös kuukiveksi? Kuuhan paistaa yöllä ja silloin monesti myös nukutaan. Kivi on joka tapauksessa illalla sänkyyn mennessäni ihanan viileä ja ennen nukahtamista painelenkin sillä hetken otsaa, ohimoita ja rintaa.
Toisen kuvassa olevista kivistä olen saanut ystävältäni Annelta, ja paitsi että sekin viilentää ihanasti, sillä on myös parantavia voimia. Jos joku kohta kehossani kipuilee tai muuten vaatii huomiota, asetan kiven kyseisen kohdan päälle ja pyydän siltä äiti maan energiaa. Kohta jo helpottaa ja voin laittaa kiven yöpöydälleni lepäämään.
Huono puoli kivien ottamisessa sänkyyn on se, että ne tipahtelevat välillä keskellä yötä sängystä lattialle melko kovaäänisesti kopsahtaen. Eiväthän ne voi mitään sille, että sängyssä pyöriessäni ja kylkeä kääntäessäni samalla huidon niitä unissani ties miten. Onneksi yksi kivien ominaisuuksista on kärsivällisyys. Joskus herään myös kivuliaaseen tunteeseen jossakin kohtaa kehoa. Tällöin kivi on muljahtanut lähes kylkiluiden väliin tai painaa sääriluuta, johon se on hien myötä liimautunut.
Tiipiin viileys?
Olen alkanut miettiä, olenko jossakin edellisessä elämässäni ollut intiaani, kun näitä intiaanikuvia ja -viittauksia putkahtelee sieltä täältä. Hätkähdin, kun olin kirjoittanut ystäväni Annen (eri Anne kuin yllämainittu Anne) Ystäväni-kirjaan, lempirakennus-kohtaan tiipii. Ehkäpä sellaisessa on viileä nukkua? Onkohan intiaaneilla kiviä tyynyjensä alla? Viilennysharjoitukseni siis jatkuvat, viikonloppuna otin käyttöön viilentävän ilmankostuttimen…
kuvat: pexels.com & pixabay.com
