Hei rakkaista rakkain 50:nnen postaukseni lukija! Toivottavasti et odottanut tekstiä aiheesta lokkeilu 🙂 Siitä en nimittäin kirjoita, vaan asioiden katsomisesta kauempaa, lintuperspektiivistä. Itsetutkiskelun seuraava vaihe Lokki Joonatanina on käsillä.
Luuppailusta lintuperspektiiviin
Kun olin katsastanut itseni läpikotaisin luupin läpi, se alkoi jo hiertää silmääni ja tuntui olevan aika katsoa itseäni kauempaa. Liikun paljon luonnossa, ja ajatus linnun näkökulmasta tuntui sopivan laajalta ja vapaalta. Sillä korkealta, kaukaa katsoen kaikki näyttäytyy erilaisena, ja sieltä käsin hahmottaa kokonaisuuden helpommin.
Lokki Joonatanina
Nuoruudessani rakastuin syvästi kirjaan Lokki Joonatan. Nyt aloin selailla sitä jälleen, intuitiivisesti ilmeisesti, ja kolahtihan se taas. Arvaatte varmaan, että aikuisena tekstistä nousee aivan erilaisia merkityksiä kuin nuorena lukien, ja lähes jokaisella lauseella on syvempi merkitys. Oi voi, kirjan merkityksistä ja tulkinnoista saisi kirjoitettua kirjan! Vai mitä mieltä olette tästä Joonatanin isän ohjeesta:
Älä unohda, että lennät syödäksesi.
Isä on huolissaan Joonatanin palavasta intohimosta ja yrittää toppuutella poikaansa. Eihän lentäminen ole hauskanpitoa! Joonatan Livingston haluaa kuitenkin elää omanlaistaan elämää ja törmää ympäristön vastustukseen, kun haluaa kehittää itseään. Muutos pelottaa muita niin paljon, että Joonatan astutetaan häpeäpiiriin ja erotetaan laumasta. Lokki ei lannistu, vaan oppii lentämään kovaa ja niin korkealle, että ampiaisparvi näyttää epämääräiseltä, pyörteilevältä tomuhiukkaspilveltä. Tällä kertaa mukaan tarttunut lokkioppini oli, että sekä liian läheltä että liian kaukaa katsottuna asiat näyttävät sumeilta.
Kun katselin itseäni lintuperspektiivistä, huomasin, että yksityiskohdista alkoikin muodostua uusi hyväksyvämpi ja varmempi minuus – tätä olen ja tällainen haluan olla! Ja toisaalta, että kaikki yksityiskohtani, ominaisuuteni eivät näy ulospäin muille – niiden voin siis lempeästi antaa vain olla. Yksityiskohtani muodostavat juuri minut, aivan ainutkertaisena. Olenkin ihan kokonainen, en niin sirpaleinen kuin millaisena aloin luuppitutkailuvaiheessa itselleni näyttäytyä.
Lokin silmin tarkkailu opetti myös sen, että näköalaa kannattaa laajentaa, koska liiallinen itsekeskeisyys ja sisään päin kääntyminen eivät tee hyvää. Hyvää teki nähdä itsensä osana suurempaa kokonaisuutta, jossa voi tuntea itsensä ja etenkin murheensa aika pieniksi. Se vapauttaa ja rauhoittaa.
Joonatan töissä
Hyvässä työyhteisössä arvostetaan sekä Joonatanin että luuppityypin katsantatapaa: lähinäkymää ja lintuperspektiiviä. Kokonaiskuva, olkoon vaikka visio, on hyvä muodostaa, mutta se ei toteudu pilkkomatta sitä yksityiskohdiksi. Joonatanin kyky katsoa asioita katsoa kauempaa ja muodostaa selkeä kokonaiskuva ei yksistään riitä, ja toisaalta luuppityypin useat, sinällään täydelliset yksityiskohdat menettävät irrallisina loistonsa, jos ne eivät liity tiukasti kokonaisuuteen. Näin esim. vision voi saavuttaa vain pilkkomalla se strategiassa oikeiksi toimenpiteiksi. Kokonaisuus muodostuu yksityiskohdista, vaikkei niitä linnun näkökulmasta katsottuna erotakaan. Äärimmäisen kauniin kokonaisuuden voi toisaalta saavuttaa, vaikka yksityiskohtia ei ole hiottu täydellisiksi: aika usein (ei aina) good enough on riittävästi. Silti voi aina tulla paremmaksi ja oppia lisää, jos on intohimoa ja jaksaa harjoitella.
Meissä kaikissa asuu Lokki Joonatan Livingston. Se on vain vapautettava siivilleen, unohdettava häpeä, pelko ja epäusko – uskottava rohkeasti itseemme, lennettävä kohti unelmiamme ja kestettävä ympäristön kauhistelu, jopa vastustus.
Kuvat: ylin ja alin: Henrik Lund, Lundfoto
Loput kuvat: pexels.com
