Kannatko mukanasi raskaita laukkuja? Onko lastinasi kasa tiiliskiviä? Tuntuuko raskaalta?
Raahaatko – ehkä huomaamattasi – mukanasi laukkua, jossa on tiiliskiviä? Jos olet rakentamassa susihukan kestävää taloa tai katseenkestävää grilliä, se on ihan ok, mutta jos tiiliskivesi ovat kuvainnollisia, taakka saattaa olla turhan raskas. Ehkä kannat laukkua kummassakin kädessäsi, selkä vääränä? Tasapaino pysyy kyllä hyvin tällä tavalla, mutta kulku käy ennen pitkää kohtuuttoman vaivalloiseksi ja vetää ryhdin lysyyn. Kuvainnollisilla tiiliskivillä tarkoitan kaikenlaisia henkisiä ja sosiaalisia taakkoja lapsuuden traumoista aikuisajan hylkäämisiin ja epäonnistumisiin. Niistä minä tiedän paljon. Olen raahannut käsittämättömiä taakkoja vuositolkulla uskoen, että niin vain kuuluu tehdä.
Tiiliskiviä matkalaukussa
Eipä tullut mieleenikään, että päästäisin irti. Enpä koskaan pysähtynyt miettimään, että yksinkertaisesti laskisin tiiliskiviä täynnä olevat laukkuni maahan ja jatkaisin kulkuani ilman. Kerran joku onneksi vihdoin kysyi, ”Miksi raahaat noita taakkoja? Ehkä et enää tarvitse niitä? Voisitko jatkaa matkaasi ilman niitä, höyhenenkevyenä hypähdellen?”
Höyhenenkevyttä
Vanha tuttu sanonta sen jo kuittaa: jokaisella meistä on ristinsä kannettavanaan. Tarkoittaako tämä sitä, että elämän pitäisi ehkä kuitenkin olla pikkuisen kärsimystä? Vai sitä, että omia murheitaan ei kannata tuoda julki, kun muilla on kuitenkin omansa läpi käytävinä? Että kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat? Älä vaan vaivaa muita omalla pahalla olollasi, sillä sehän saattaisi helpottaa oloa ja mitä sitten olisi jäljellä? Sillä taakatkin käyvät tutuiksi, niistä tulee uusi normaali – kärsimys tuo kaikessa raakuudessaan jopa turvaa! Ehkä lähinnä uskomme, että taakat on kannettava, emmekä ajattele muita vaihtoehtoja. Mitä jos vaan todella pysähtyisi, laskisi ne matkalaukut maahan ja hengähtäisi syvään? Pyörittelisi hartioitaan ja sitten tyhjentäisi tiiliskivet laukusta tienpientareelle? Jatkaisi matkaansa tyhjien laukkujen kera tai aivan ilman laukkuja, höyhenenkevyenä. Siinä saattaisi tehdä kerralla kolme hyvää työtä:
- joku talonrakentaja saisi hyvän alun projektilleen
- tekisi oman olonsa ja kulkunsa kevyemmäksi
- päästäisi tiiletkin tekemään sitä, mihin ne on tarkoitettu.
Uskomuksia, pettymyksiä ja väärinkäsityksiä
Moni taakka on sellainen, ettei sitä oikeasti tarvitse kantaa. Aika harvaa lopulta tarvitsee saati kannattaa. Moni taakka on vanha kauna, pahoitettu mieli, satutettu sydän, loukattu ylpeys. Ja kuitenkin niin monesti niin moni taakka on vain uskomus, jota ei ole kyseenalaistettu tai väärinkäsitys, jota ei ole puhumalla korjattu.
Joskus taakka kevenee, kun siitä puhuu, toisinaan se haihtuu taivaan tuuleen, kun väärinkäsitys korjataan. Ja toisinaan ei edes maksa vaivaa puhua tai pohtia, sen kun vaan päästää irti ja tekee itselleen sanoin kuvaamatonta helpotusta aikaansaavan palveluksen. Voisitko sinä luopua taakoistasi, kenties kymmeniä vuosia vanhoista? Kevyin kantamuksin kun on mukavampi matkustaa 😉
kuvat:
höyhen: unsplash.com
tiiliseinä: pexels.com
artikkelikuva ja matkalaukkukuva: pixabay.com
