Lohtu on hassu sana, joka ei ensin maistu oikein miltään, mutta paljastaa lisämakustelun myötä ja merkityksensä kautta lempeytensä, lämpönsä ja kauneutensa. Se on kuin pehmeä, lämmin peitto.
Lohduton
Kun on surullinen tai elämässä eksyksissä, kaipaa lohtua; on vailla lohdutusta. Kun hätä tai suru vyöryy sydämeen, lohduttomuus nielaisee ilon ja tuo tullessaan ahdistuksen, tummat sävyt ja kyyneleet. Lohdun voi löytää monella tavalla ja monesta paikasta; pienistäkin asioista. Joskus suru muuttuu kypsyessään lohduksi aivan itsestään, mutta usein tekee hyvää saada lohdutusta toiselta ihmiseltä. Ei ole niin pientä harmia tai lohduttomuuden poikasta, joka ei olisi lohduttamisen arvoinen! Paha mieli lievittyy, kun se saa tulla näkyväksi ja alakulo katoaa, kun saa hetken levätä halauksessa.
Lohtu
Kolhut ja haavat paranevat, kun niihin puhaltaa ja kyyneleet kuivuvat, kun ne pyyhkii hellällä kädellä. On kyse lohduttamisesta, jossa toinen näkee ja hyväksyy pahan mielesi, surusi, tuskasi, sinut juuri sellaisena kuin olet. Mikä sinua lohduttaa, mistä saat lohtua? Minulle lohtu ei ole sanoja, vaikka niitä helposti lohduttaessamme tarjoilemmekin – koska emme hädässämme oikein muutakaan osaa. Minulle lohdutukseksi riittää läsnäolo, halaus, kuppi kahvia, syli. Lohtu voi löytyä myös sanoista, musiikista, kauniista kuvista, luonnosta. Olen opetellut paitsi ottamaan lohdutusta vastaan, myös lohduttamaan itse itseäni. Sekään ei ole lainkaan hassumpaa, ja loputon lohdun lähteeni on luonto: puut auttavat, sillä niitä on hyvä halata! Ne luovuttavat avo-oksaisesti lohduttavaa energiaansa ja vievät surun juuriensa kautta Äiti Maan syliin.
Lohdutuksen taito
Osaatko lohduttaa? Lohduttajan tehtävä on hyväksyä toisen tunnetila, antaa sen olla: sure vaan, itke vaan, se puhdistaa. Nähdä toinen juuri sellaisena kuin tämä siinä hetkessä on, hyväksyä hänet rikkinäisenä, allapäin, haavoilla, pettyneenä, murtuneena, kolhiintuneena. Ei tarvitse piristää tai korjata mitään; riittää, että on aidosti läsnä: nyt on näin ja se on ihan ok. Voi halata, katsoa silmiin, sipaista poskea tai pitää kädestä kiinni. Voi keittää teetä, viedä kävelylle tai olla vaan yhdessä hetkeä kuunnellen. Sanat tulevat, jos ovat tullakseen – oikeita sellaisia ei ole olemassakaan. Usein jaettu hiljaisuus on parasta balsamia.
Toivon kaveri
Lohtu on Toivon kaveri. Se antaa uskoa tulevaan, rauhoittaa ja keventää oloa. Sanana lohtu rimmaa hyvin sanan kohtu kanssa. Molemmat ovat kehto uudelle alulle. Kykenetkö ottamaan lohdutuksen vastaan? Vai työnnätkö ylpeydessäsi lohduttajan pois, huiskaiset, että ei tässä mitään kyllä tämä tästä? Uskallatko olla auki tunteille ja toiselle ihmiselle, kohtaamiselle, haavoittuvana? Antaa lohduttomuuden aiheille tilaa olla ja näkyä ja sitten hiljalleen haaleta, vetäytyä ja haihtua – kun on aika. Suostutko lohdutettavaksi?
kuva: pixabay.com
