Lapset opettelevat hahmottamaan maailmaa yrittämällä ymmärtää aikuisten kieltä. Kuluma ja kolina ovat sanoja, jotka olin pikkutyttönä käsittänyt omalla tavallani. Pieni lapsi ymmärtää sanat hyvin konkreettisesti, ja oma osansa on myös suitsimattomalla mielikuvituksella…
Kuluma ja kolina
Synnyin Pohjois-Karjalassa ja vaikka muutimme lapsuudessani monta kertaa ja asuimme eri puolilla maata, Itä-Suomen murre on kulkenut mukana, etenkin sanonnoissa. Kun käsiin oli jäänyt maalia tai polviin nurmikkoa, sanottiin, että se lähtee vain kulumalla. Koska murteessa sana kulma lausutaan kuluma, luulin aina, että väri pitää raaputtaa kivuliaasti pois jollakin kulmalla, terävällä metalliesineellä. Siksi oli pelottavaa, kun ihoon jäi läiskiä jostakin – aina uumoilin, että jostakin se kulma kohta kaivetaan minun pikku käsiäni tai kinttujani hinkkaamaan.
Lapsuudessani virkistäydyttiin mystisellä kolinalla. Kuulin aikuisten puheista, että sitä laitettiin kainaloihin kesähelteellä ja saatettiin sitä käyttää desinfiointiinkin paremman puutteessa. Vasta opiskeluaikana näin tutun pullon kempparihyllyssä, ja laskin yksi plus yksi – melko myöhään minulle siis selvisi, että tuo kolina on kölninvettä, Eau de Cologne Toilettea, joka muotoutui kansankielessä kolinaksi. Arvatkaapa mitä tuotetta löytyy nyt myös oman kylppärini kaapista? Lapsena kolina tietysti kuulosti ääneltä tai joltakin laitteelta.
Murua rinnan alle
Muistan hyvin elävästi aurinkoisen kesäpäivän, jona keinuin mummolan katoksessa köysikeinussa käyttäen jalkojani välillä nopeasti tulikuumalla laatoituksella vauhtia antamassa. Jari-setäni saapui pihaan moottoripyörällään, asteli pihatietä pitkin kohti mummolan ovea, virnisti ja ohikulkiessaan huikkasi: ”Mennäänpä laittamaan murua rinnan alle!” En ihan oikeasti tiennyt, mitä sanat tarkoittivat, joten silmiini piirtyi kuva muruista, joita ujutetaan rintalastan alle tikulla, herraties miksi! Meni pitkään, ennen kuin opin tuon sanonnan merkityksen, jota en tajunnut edes siitä, että mummoni kävi pian sedän sisälle menon jälkeen pyytämässä minut syömään. Leppoisaan setääni suhtauduin näistä sanoista lähtien varmuuden vuoksi pelonsekaisella kunnioituksella.
”Mennäänpä laittamaan murua rinnan alle!”
Isänmaata kynsien alla
Lapsena ajattelin, että kun jollakin on isänmaata kynsien alla, se on multaa jonkun haudasta! Jostakin syystä kuvittelin sanonnan liittyvän isänmaallisuuteen, sotaan ja kuolemiseen. Näiden asioiden merkitystä en tullut koskaan kysyneeksi keneltäkään – itsekseni vain pähkäilin – ja pelkäsinkin. Vasta tätä kirjoitusta kirjoittaessani aloin ajatella, että olen ilmeisesti pikkutytöstä saakka ollut herkkä sanoille – ja ehkäpä juuri siksi sanat ovat tulleet minulle tärkeiksi. Niissä todella on voimaa!
artikkelikuva: unsplash.com