Tiedäthän sen yllättävän kohtaamisen, joka saa hymyilemään mieleen tullessaan vielä päivien päästäkin? Se voi olla hymy ja silmänisku liikennevaloissa yhtä hyvin kuin pitkä keskustelu vierekkäisissä torikahvilapöydissä. Yhteistä niille on se, että ne ovat kesän kohtaamisia, suunnittelemattomia, ilahduttavia ja mieleen painuvia.
Metsässä
Seisoin metsässä auringonlaskua ihailemassa, kun pikkupoika käveli polkua pitkin minua kohti. Katseli lähestyessään ensin maahan, hidasti vauhtia ja näytti etsivän jotakin. Kun moikkasin, poika vastasi ja kysyi: ”Kuka sä oot? Siis missä sä asut?” Minä kerroin ja siitä se ihana juttutuokio lähti. Hetken päästä poika halusi näyttää minulle majansa ja sinne piilottamansa aarteet: valtavan määrän valkoisia leikkiaseen kuulapanoksia. Niitä hän oli jälleen metsästä etsinyt. Juttelimme aika kauan, kunnes sanoin, että minun on lähdettävä laittamaan pojilleni ruokaa. Pikkupoika hämmästyi, että mitä poikia minulla on ja protestoi, etten voisi lähteä vielä. Kun pahoittelin, että minun tosiaan on aika mennä, poika lähti hyppelemään polkua siihen suuntaan josta oli tullutkin, huiskautti iloisesti kättään ja hihkaisi mennessään: ”Okei, nähdään sit huomenna täällä. Kaheksalta. Muista tulla!”
Mattopyykillä
Pesimme kuumassa auringonpaisteessa mattoja rinnakkain ja valuimme hikeä. Aluksi emme puhuneet mitään, mutta jossakin vaiheessa vilkaisimme toisiamme, puunaamisesta ja auringosta punaposkisina ja vesiroiskeisina molemmat.
– Tässä ei kyllä ole mitään auringonsuojaa. Olis pitänyt ottaa hattu.
– Joo, ja vesipullo.
– Niin, tai no tätä vettähän tässä tavallaan on aika lailla…
– Ai niin, totta!!
Ja raikuvaa naurua päälle – ja siitä se ihana juttutuokio lähti. Kohta tiesimme toisistamme yhtä sun toista ja jaoimme samankaltaisia kokemuksia ja samanlaisen ajatusmaailman. Ja matot peseytyivät siinä samalla. Kampesimme mattoja yhteistuumin kuiviksi ja asettelimme niitä tangoille kesätuuleen kuivumaan.
Missä tahansa
Mahdatko olla samaa mieltä, että näin kesällä kohtaaminen on jotenkin luontevampaa? Ihmiset ovat ulkona, liikenteessä, pihoilla ja toreilla; rennompia ja auliimpia juttelemaan ihan tuntemattomillekin. Rakastan sitä. Kesän kohtaamisia voi tallettaa sydämeensä ja muistoihinsa kuin kallisarvoisia hyvän mielen helmiä. Niitä ei siis järjestetä, vaan riittää, että on avoimena näkemään toisen tunnustelevan katseen tai kuulemaan yleensä säähän liittyvän alkurepliikin. Ei aina, mutta yleensä sitä tulee kohdanneeksi ihmisiä, joiden kanssa on heti samalla aaltopituudella. Siitä tulee aina hyvä mieli, mutta mielenkiintoista on sekin, kun kohtaa ihmisen, joka onkin täysin eri aaltopituudella: kuin eri ulottuvuudesta! Joka tapauksessa kohtaaminen on aina yhtä tärkeää, jännittävää ja ihanaa. Kaikissa meissä on enemmän kuin ensi silmäyksellä voisi arvata ja kaikissa meissä on jotakin hyvää ja jotakin annettavaa. Kohtaaminen on mahdollisuuden antamista. Meidät on tehty toisia varten…
kuvat: unsplash.com
