Olin teininä ensimmäisessä toimistokesätyöpaikassani, kun eräs mieskollega kommentoi: ”Sinä se olet kova tyttö kiittelemään”. Hätkähdin vähän, enkä ollut ihan varma, miten kommenttiin pitäisi suhtautua. Hymyilin ja sanoin: ”Kiitos”.
Monet kiitokset
Kiittää voi ruoasta, hyvästä palvelusta, kauniista sanoista, hoidosta, läsnäolosta, töistä, oven avaamisesta, mistä tahansa auttamisesta ja välittämisestä. Yhtä tärkeää on muistaa laittaa kiitokset matkaan maailmankaikkeudelle ja kiittää kaikista pienistä ihmeistä päivän aikana. Voi kiittää sanoin, kosketuksella tai katseella. Joskus ajatuskin riittää.
Kyllä minä kiittelen usein, ja varmasti voisin vielä useamminkin. Monta kertaa päivässä kiitän myös universumia: parkkipaikasta, kauniista kesäaamusta, hyvästä olosta ja minkä tahansa asian järjestymisestä. Viime viikolla kiitin, kun sain tasapainon pidettyä enkä kaatunutkaan kompastuttuani. Lähetin kiitokset, kun ehdinkin ajoissa, sain silmäniskun ja kun vältyin jonottamiselta. Voisihan näitä järjestymisiä kutsua hyväksi tuuriksikin… tai sitten ihan vaan johdatukseksi. Ja siitä jos mistä saa olla kiitollinen!
Kiitos on suloinen sana ja tärkeä tapa
– Kaismanteri –
Tärkeä tapa
Kiittäminen on tärkeä tapa. Se on toisen ihmisen huomioimista ja arvostamista. Joskus oikein säikähdän, kun jään miettimään, tulinko varmasti kiittäneeksi. Olen kuitenkin saanut kiitoksen ansiosta pöydän ravintolasta, paikan kassajonosta, asunnon ja jopa työpaikan – jotkut näistä useampaan kertaan. Ei voi kiitoksen merkitystä vähätellä ja kun sen ottaa tavaksi, se tulee helposti ja itsestään. Muistaisinpa vaan yhtä luontevasti kiittää myös itseäni…
Supersankari
Kiittäminen on suorastaan supervoima, kiitos on sanojen supersankari! Kun muistan kiittää, saan elämääni lisää sitä, mistä kiitän. Toki saa olla kiitollinen myös hukassa olemisesta, hapuilusta, keskeneräisyydestä ja epätäydellisyydestä, sillä ne antavat mahdollisuuden edetä kypsymisen ja kasvamisen polulla. Kiitän siitä kaikesta, joka minulla jo on. Joku pitää julkisista kiitoksista ja toinen kahden kesken lausutuista – tätä on hyvä aistia herkin hoksottimin. Kaikki kuitenkin tarvitsevat kiitosta ja kiittämistä.
Kaunis kiitos
Kiitos on suomen kielen kauneimpia sanoja. Pieni ja suloinen, kovan k:n aloittama, mutta sitten pehmeämmin pyöristyvä ja s:n suhahdukseen päättyvä. Sana, joka pitää sisällään valtavan hyvyyslatauksen ja monen monta merkitystä. En kyllästy hokemaan, kuinka kiitollisuus luo onnellisuutta ja onnellisuus kiitollisuutta. Se vaan on niin! Kiitos on jokaisen sanavaraston peruskivi. Tärkeää on, että se tulee sydämestä eikä puolihuolimattomana velvoitteena.
Viime viikolla sain ehkä maailman ihanimman palautteen australialaisleidiltä, joka näki vaivaa kirjoittaakseen pitkän kommentin blogiini. Yhtä suurta kiitollisuuden tunnetta en ihan hetkeen ole tuntenut! Minun teksteistäni on jollekin iloa ja jopa merkitystä. Kiitos. Kiitos. Kaunis kiitos, rakkaat lukijat, että olette. Ja kiitos, australialaisleidi: annoit minulle uskoa ja voimia jatkaa.
artikkelikuva: pexels.com
Kiitos to you again for your blog.
I am glad and surprised that you appreciated my comment so very much.
Yes you are right, giving and receiving a simple kiitos can change many things in our lives.
I love my new title, Australialaisleidi !
Cheers,
Marissa
Hei Marissa ja kiitos itsellesi! Kiitos kun näitvaivaa ja kirjoitit kommentit – ne ovat tärkeitä minulle! Oikein hyvää jatkoa, iloa ja valoa!
t. Kaisa