Ajattelin vuosia, ettei jooga ole minua varten. Hengittelyä ja venyttelyä, hohhoijaa. Boooring! Haluan kylpeä hiessä, saada sykkeen taivaisiin, menoa ja meininkiä, bitte schön! Sitten kerran, Maltalla lomareissulla, hotellihuoneessa hellepäivän aamuna vanhempani ohjasivat ensimmäisen joogaharjoitukseni. Siitä se lähti ja sen jälkeen olen joogannut monta kertaa viikossa jo yli neljä vuotta. Jäin kerrasta koukkuun.
Olemme harrastaneet tätä vanhempi-lapsi-joogaa tuosta lempeällä pakolla aloitetusta hotellihuonejoogasta lähtien 🙂 Alkuaikoina vanhempieni olohuoneessa, ja nyttemmin Porvoon joogakerhon sunnuntaiaamun joogaharjoituksissa. Nyt kun olen opetellut kuuntelemaan kehoani, tiedän, että jooga oli ja on juuri sitä, mitä tarvitsen (ja luonnollisesti vanhempani näkivät tuon tarpeen minussa jo paljon aikaisemmin).
Kyllä joogatessakin tulee hiki ja syke nousee. Jooga on hämmästyttävän hyvä keino pitää kehon liikkuvuus hyvänä, ryhti suorana, lihakset kunnossa ja nivelet terveinä. Siten se on myös loistavaa vastapainoa muulle treenaamiselle! Onpa joku astmaatikkokin saanut joogasta apua.
Olen oppinut, ettei jooga tarkoita ainoastaan hengittelyä ja asanoita, vaan se on matka, jolla määränpää on sivuseikka. Jooga sopii ihan kaikille eikä kannata jättää kokeilematta esim. siksi, että ajattelee olevansa kankea tai liian kärsimätön. Ja jos ekalla kerralla ei tunnu missään, kannattaa antaa toinenkin mahdollisuus. Joogaohjaajissa on eroja ja joogatyyleissä on valinnan varaa. Ehkä mieli kiittää ennen kroppaa?
Jooga on harrastuksena yhtä näppärä kuin juoksu, sillä sitä voi harjoittaa missä tahansa – se kulkee näppärästi jalkojen tavoin aina mukana! Jooga onnistuu olohuoneessa, hotellihuoneessa, lentokoneessa, rannalla, sup-laudalla, metsässä, vain muutamia mainitakseni. Rakastan metsää ja rakastan joogaa. Mikäpä siis nerokkaampaa, kuin yhdistää nämä kaksi. Anu Tuomaalan Ikimetsän jooga tekee juuri sen. Kannattaa kokeilla, sillä kokemus on puhdistava ja metsään jäävät kaikki surut ja murheet.
Joogasta oli suurta iloa ja lohtua myös toipuessani sairaudesta. Se rauhoitti mielen ja piti kehon kunnossa silloin, kun muu liikunta ei sopinut tai tuntunut hyvältä. Joogan myötä olen oppinut hengittämään ja se jos mikä on elämää yllä pitävä voima! Kunhan se ei jää pinnalliseksi haukkomiseksi, johon usein stressaantuneena ja tiedostamattamme ajaudumme.
Olen mieltynyt hathajoogaan sen rauhallisuuden vuoksi. Olen kokeillut muitakin joogatyylejä, kuten astanga-, kundaliini-, ja yinjoogaa sekä viimeisimpänä ilmajoogaa, mutten ole kohdannut hathan voittanutta.
Joogataipaleeni alussa lapseni olivat paljon pienempiä ja halusin tehdä joogaa kotona, kuitenkin ohjattuna. Löysinkin YouTubesta ihanan joogaohjaajan: Yoga with Adriene. Hänet ovat sittemmin löytäneet myös reilut kolme miljoonaa muuta. Suosittelen lämpimästi kaikille niille, joiden maailmassa joogaan sopivat myös huumori ja kepeys.
Syksyllä 2017 toteutin unelmani ja osallistuin neljän päivän joogaretriitille Italiassa. Lähdin yksin ja palasin monta ystävää, yin-joogaharjoitusta ja kokemusta rikkaampana. Piemonten aamu- ja iltapäiväauringon säteiden hellässä syleilyssä ja viiniköynnösten helmassa tehdyt, taitavan ohjaajan ohjaamat joogaharjoitukset antoivat lajiin aivan uuden ulottuvuuden. Jokavuotisesta retriitistä tuli kestounelmani!
Tajusin tätä kirjoittaessani, että vaikka olenkin joogassa vasta aivan noviisi, voisin kirjoittaa siitä paljon enemmän! Tämähän oli vasta pintaraapaisu! Joogakoukussa on hyvä olla.
