Minusta on muovautunut sekosyöjä! Vaati vuosien työn ja sekoilun, jotta pääsin tähän tilanteeseen, mutta nyt on hyvä.
Ruokastressi
Olipa kerran aika, jolloin olin aivan hämmennyksissä itseni kanssa enkä tiennyt edes, mikä ruoka on minulle hyväksi. Silloinhan sitä syö mitä sattuu. Näin todellakin tein. Kun tajusin, että ruoka vaikuttaa jättiläismäisen paljon hyvinvointiini, alkoi kivinen, kapea polku. Suolistoni oli kamalassa kunnossa, joten sitä piti rauhoittaa vaikka millä keinoilla. Häädettiin loisia, rajoitettiin ruoka-aineita minimiin, paastottiin… Olen ollut gluteenittomalla, maidottomalla, munattomalla, sokerittomalla, palkokasvittomalla, soijattomalla, pähkinättömällä, lihattomalla ruokavaliolla; kaikkea on kokeiltu. Tämä oli stressaavaa ja koska elin jo muutenkin liian kuormittavaa elämää, ruokavalion miettimisestä ja rajoittamisesta aiheutui vain lisää stressiä. Kurkkua kuristaa, kun ajattelenkin noita aikoja.
Hapuilua
Hain apua eri ravinto- ja ravitsemusterapeuteilta, mutta menin ohjeistuksista aivan sekaisin: yksi suositteli yhtä, toinen toista ja kolmas vannoi taas aivan jonkin muun nimeen. Kaiken kukkuraksi suolistoani rasittivat syöpähoidot, joissa ohjeistettiin: ”Syö pullaa ja jäätelöä tai ihan mitä tahansa, mikä maistuu”. Ööööö. Sitten, vuosien ruokavaliohapuilun jälkeen löysin ayurvedan, ja sen myötä opin hiljalleen kuuntelemaan itseäni. Kukaan ei tunne minua niin hyvin kuin minä, eikä siksi voi mitenkään tietää, mikä minulle on hyväksi! Se on opeteltava aivan itse (ja tämä koskee luonnollisesti muitakin asioita kuin ruokaa). Kun kehoni temppeli on hyvin ravittu, olo on energinen, kevyt ja seesteinen ja myös pääni toimii kirkkaasti, kun aivosumu hälvenee.
Ihana ayurveda
Kun löysin ayurvedan, minuun ja vatsaani laskeutui rauha. Ayurveda sopii minulle siksi, ettei se ole liian jyrkkä ruokavalio-ohjeissaan. Riittää, että syön vuodenaikaan sopivalla tavalla ja 75%:sti ruoka-ainesuositusten mukaisesti. Kylmänä aikana jätän salaatit pois ja syön lämmintä, haudutettua ja mausteisempaa ruokaa. Kesällä taltutan tultani viilentävällä ravinnolla.
Oli helpottavaa ja palkitsevaa huomata, että kun jätin pitta-kehotyypilleni sopimattomat tuliset ja happamat ruoka-aineet pois, niitä ei kohta enää edes tehnyt mieli syödä. Sain ruokaan aivan uuden näkökulman. Ravintoterapeutti oli esimerkiksi suositellut minulle suuria määriä porkkanamehua, mutta se laittoi suolistoni aivan sekaisin! Porkkana on hapan kasvis ja lisää pittan tulisuutta. Vihermehu sen sijaan sopii vatsalleni oikein hyvin, ja niinpä linkoan ja juon sitä lähes päivittäin. Yleisesti hyviksi ja terveellisiksi katsotut ruoka-aineet eivät välttämättä sovi jokaiselle. Tähän täytyy vielä lisätä varmuuden vuoksi: ayurveda on tuhansia vuosia vanha, kokonaisvaltainen lääketiede, joka on paljon muutakin kuin ruokavalio; se on elämäntapa.
Hyvin ravittu
Tänään tunnen olevani hyvin ravittu. En kiellä itseltäni mitään: kysymys on tasapainosta ja kohtuudesta! Olen onnellinen sekosyöjä (ei, tässä ei ole kirjoitusvirhettä). Kun olen itsekseni, syön kasvisruokaa ja kun poikani on luonani, syön samaa ruokaa kuin hän: makaronilaatikkoa ja kanapastaa. Säästän itseäni kahden ruoan laittamiselta. Sallin itselleni joka päivä jonkin herkun ja nautin siitä. Joskus menee toki överiksi, mutta se ei haittaa, kun kokonaiskuva on ehjä. Tiedän, miten palaan taas ruotuun. Juon kahvia ja maistelen viiniä, herkuttelen suklaalla ja joskus pihvillä. Kaikkea mahtuu sekoruokavaliooni, kohtuudella.
Mielen ja sielun ravinto
Hyvinvointi on tietenkin paljon muutakin kuin ravinnon saamista, eikä pelkkä kehon sisään laitettu ravinto riitä hyvän olon ja terveyden takaamiseksi. Tekijöitä on valtavasti, kuten tiedämme. Yksi itselleni tärkeistä asioista on se, millä ruokin mieltäni ja sieluani. Nykyisessä maailmantilanteessa se on ehkä tärkeämpää kuin koskaan: varmistaa, ettei anna oman valonsa himmetä, vaan ruokkia sitä siten, että voi säteillä omaa kirkkauttaan ympärilleen. Vain siten voi pimeys väistyä.
Artikkelikuva: Unsplash
