Kuluneiden parin kuukauden aikana olen saanut kerta toisensa jälkeen kurjia uutisia. Välillä on ollut epätodellinen olo: ihanko oikeasti tämäkin vielä?!? En vyörytä näitä niskaanne, sillä ymmärsin, että onhan niitä hyviäkin uutisia ollut! Olin vaan, hyvänen aika, sortunut keskittymään niihin huonompiin.
Hyvä uutinen: SuperSydän
Meilahdessa testattiin sydämeni pumppausvoimaa. Eikä pelkästään sitä, vaan samalla tsekattiin kaikki sydämeni sopukat; kammiot, läpät ja eteiset perusteellisesti. Kaikki oli kunnossa. Lähtiessäni lääkäri totesi jotenkin näin: ”On kuule ilo nähdä näin hyvässä kunnossa oleva sydän ikäiselläsi naisella. Siitä näkee, että olet pitänyt siitä huolta, liikkunut paljon ja elänyt terveellistä elämää. Sulla on nuoren tytön sydän.” (Viimeistä kommenttia en ihan ymmärtänyt, minähän OLEN nuori tyttö.)
Sydämestä siis todella näkee, kuinka esimerkiksi liikunta siihen vaikuttaa. Miten palkitsevaa. Vautsi ja Wohoo! Ei pitäisi hoitojen jatkuminen jäädä ainakaan sydämestä kiinni. Ja se kun on ollut se elin, josta olen eniten ollut huolissani koko elämäni ajan. Ihan turhaan! Ilman huolehtimista se kenties pumppailisi vieläkin tehokkaammin?
Hyvä uutinen: onnistunut tähystys
Oikea munuaiseni on hermostunut jostakin ja alkanut, mokoma, kerätä vettä! Vesimunuainen on kuulemma kehittynyt hiljalleen vuodesta 2002; tätä ei vaan ole huomattu! Se sinällään ei ole kovin hyvä uutinen, mutta se on, että tilanteen korjaamiseen liittyvä toimenpide sujui todella nopeasti ja hyvin, ja pääsin odotettua nopeammin kotiin ottamaan uusia askelia, nauttimaan auringosta ja ystävän seurasta.
Hyvä uutinen: kadonneet kasvaimet
Paksuneulanäytettä edeltäneessä rintakehän ultraäänitutkimuksessa selvisi, että sen ja kaulan alueella olevat kasvaimet ovat joko pienentyneet tai hävinneet kokonaan. Tämä antaa toivoa!! Olen nyt saanut kaksi hoitoa ja kolmannen jälkeen tutkitaan hoitovastetta. Saa pitää peukkuja.
Hyvät ja hyvät uutiset
On hassua, miten mieli haluaa jämähtää ns. huonoihin uutisiin tai edes arvottaa ne sellaisiksi. Ehkä sen takia välillä tuntuu, ettei vaan jaksa. Sitten taas muistaa, että myös hyvää tapahtuu koko ajan! Ja että huonoissakin uutisissa on aina hyvän hippunen. Sitä tosin saa välillä kaivella muutaman metrin syvyydestä…
Viime viikolla kirjoitin odottamisesta ja on se ajankohtaista edelleen. Se saa kulkea mukana elämässä ja sitä seuraavia uutisia on varmasti luvassa molempia laatuja. Yllä olevat asiatkin voidaan ottaa minulta pois, mutta juuri nyt saan iloita niistä! Hyvien uutisten aikaansaama huolettomuus on parasta vastalääkettä huolestuneisuudelle – puhumattakaan siitä, mitä hyvää se tekee jatkuvassa huolikuormassa kulkevalle kehollemme.
Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se, että kun antaa mielelleen luvan löytää hyvän myös huoliviidakosta, se korvaa kaiken vaivannäön auttamalla huomaamaan yhä uusia hyviä uutisia ihan kaikessa. Kokeile vaikka 🙂
Tämän kirjoitettuani tekee kuitenkin mieli hypellä ilosta juuri nyt ♥ Hyppelenkin!
