Pidän viitseliäisyyttä hyveenä. Ihailen viitseliäitä ihmisiä, sillä heissä on jotakin kiehtovaa. Mikä saa ihmisen viitsimään, näkemään vaivaa, jaksamaan ja toteuttamaan?
Sukka- ja kukkaviitseliäisyys
Lasteni mummo ompelee (käsin!) sukkiin merkit, joista tietää, kenen sukat ovat kyseessä. Viitseliäisyys kannattaa, sillä usko tai älä: pesukone ei niele merkittyjä sukkia. Oma mummoni puolestaan hoitaa leikkokukkia uskomattoman viitseliäästi. Hän sai mieheltään vuosikymmenien ajan kukkakimpun joka perjantai ja kukista huolehtimalla halusi varmasti osoittaa arvostavansa saamaansa viikkolahjaa. Kukat kestivätkin seuraavaan kimppuun saakka. Mummo kantaa leikkokukat yöksi viileään ja joka aamu vaihtaa niille uuden, raikkaan veden, leikkaa uutta imupintaa varsiin, lisää virkistettä, karsii lakastuneita osia ja järjestelee kukat uudelleen. Kukat kukoistavat. Missä olet viitseliäs, se kukoistaa.
Peitto- ja muuttoviitseliäisyys
Äitini on monessa asiassa viitseliäs. Sain häneltä untuvapeiton, jonka pesuohjelappuun hän oli merkinnyt tussilla jokaisen pesukerran päivämäärän! Mistäköhän mahtaa periytyä oma tavaroihin kirjoittelun tarpeeni, vink vink? Peitto kukoistaa. Kun äiti muuttaa pois nykyisestä kodistaan, on toden totta onnekas hän, joka pääsee äitini jälkeen asukkaaksi; niin monin tavoin on viitseliäisyys jättänyt rakastavat jälkensä taloon. Kun äiti ompelee vaatteita, viitseliäisyyden määrä on häkellyttävä – lopputuloksen pitää olla aivan täsmälleen oikea – purkamisen ja uudelleen ompelun määrästä riippumatta. Voi, keksit varmasti monia viitseliäisyysesimerkkejä lähipiiristäsi! Yksi on viitseliäs sisustamisessa, toinen ruoanlaitossa, kolmas työnteossa ja neljäs harrastuksessaan.
Vaihteleva viitseliäisyys
Koska ihmiset ovat eri asioissa viitseliäitä, ei ehkä ole tarpeen arvottaa viitseliäisyyden määrää! Harvoin sitä edes itse kokee olevansa viitseliäs, on vain tottunut tekemään asiat juuri sillä tietyllä tavalla, joka toisen mielestä vaatii viitseliäisyyttä. Ja ihan varmasti olemme luontevammin viitseliäitä asioissa, joita pidämme tärkeinä ja joita on mukava tehdä.
Viitseliäis voi siis olla monella tavalla ja ehkä eniten arvostan sellaista viitseliäisyyttä, joka kohdistuu toisiin ihmisiin. Se on usein epäitsekästä vaivannäköä. Pidän tosin sanana viitseliäisyydestä enemmän kuin vaivannäöstä, koska se ei kuulosta lainkaan vaivalloiselta eli rasittavalta! Uskon, että tunnistamme viitseliäisyyden ja osaamme olla siitä kiitollisia.
Valloittava viitseliäisyys
En voi itse paukutella henkseleitäni viitseliäisyydellä – ja juuri siksi arvostan sitä muissa. Hiukan jopa häpeän omaa… niin, onko viitseliäisyyden vastakohta laiskuus vai viitseliäisyydettömyys? On myönnettävä, että monesti jopa yritän päästä helpolla. Onko vähemmän arvokasta yrittää suoriutua asioista vaivaa näkemättä? On se ehkä vähän. Miten sitä nyt voisi istuskella kädet sylissä ristissä? Sanoisinpa jopa, että tuo valloittava viitseliäisyys on suorastaan kadehdittava hyve! Ja veikkaan, että viitseliäät ihmiset ovat tyytyväisiä, koska vaikka viitseliäisyys vaatii aikaa ja pitkää pinnaa, se myös palkitsee.
Ja luonnollisesti poikkeus vahvistaa säännön, sillä tämän tekstin yhdeltä istumalta kirjoitettuani ja viimeiselle riville päästyäni tajusin yllättäen olleeni tänään todella viitseliäs! Pesin nimittäin untuvapeiton ja pöyhin sitä ainakin 20 kertaa, kun se kuivui parvekkeella. Viitseliästä ja palkitsevaa: peitto on kuohkea kuin pitkään vispattu sokerikakkutaikina.
kuva: unsplash.com
