Vaikeita asioita

Tiedetään: tämän otsikon alta voi odottaa lukevansa lähes mitä tahansa! Tänään kirjoitan kuitenkin sellaisista jutuista, jotka pistävät kiemurtelemaan. Ne ovat vaikeita asioita, joita ei ole helppo sanoa.

Vaikeita asioita

Asioiden sanominen voi olla melkoista nuoralla valssaamista. Kaikkihan tietävät, miten vaikeaa on joskus sanoa tuo välttämätön, pieni ja vaativa sana: ei. Mutta jos on ensin sanonut kyllä, niin on ehkä entistä vaikeampaa sanoa ei, vaikkapa perua sovittu meno. Sellainen, jonka on ystävälleen luvannut ja jota on yhdessä suunniteltu. Silloin saa ihan hakea uskallusta kertoa, ettei vain yksinkertaisesti jaksa tulla. Koska tavallaan on helpompaa lähteä sovitusti, sinnillä pikkuisen hammasta purren, vaikka keho ja mieli potkivat vastaan…ettei pettäisi lupaustaan. Entä kykenetkö sanomaan rakkaalle ystävällesi, että hänen lahjoittamansa tavarat haisevat niin pahasti maakellarilta, ettet pysty käyttämään niitä? Vai hävitätkö tavarat vähin äänin? Nieleskeletkö, kun kyläpaikassa ehdotetaan, että nukkuisit samoilla lakanoilla kuin edellinen yövieras pari viikkoa sitten? Sanotko, että ottaisit kyllä mieluummin puhtaat lakanat vai suostutko vähän nukuttuihin vastoin tahtoasi? Eikö näiden esimerkkien kaltaisia vaikeita sanomisia ole vaikka millä mitalla? 

Rajoja ja hyvää tahtoa

Kun on vaikeaa sanottavaa, kierteletkö ja kaarteletko? Miksi? Kysymykseen on takuulla yhtä monta vastausta kuin on erilaisia haasteellisia sanottaviakin. Ja sanojia. Ei haluta loukata toista, joten keksitään valkoinen valhe tai kierrellään ja kaarrellaan totuutta. Usein kyse voi myös olla miellyttämisen halusta ja lopulta myös rajoista. Minun on ollut vaikeaa sanoa tiettyjä asioita, koska uskomuksenani on ollut, että jos niin teen, olen hankala, itsekäs ja vääränlainen. Että on tärkeää olla mahdollisimman vähän vaivaksi.

Omien rajojen nieleskely maistuu karvaalta.

Kiemurtelua

Vaikean asian tunnistaa siitä, että sen edessä tekee mieli kiemurrella. Olo on epämukava ja tilanteesta haluaisi mahdollisimman nopeasti eroon. Vaikeita asioita ei ole mukava sanoa, mutta niiden sanominen tekee hyvää. Lopulta. Ne tunnistaa myös siitä, että ääneen sanottaessa ne lakkaavat olemasta vaikeita. Ilma puhdistuu, lukot rapsahtelevat auki ja vanhat uskomukset rikki. Energia virtaa paremmin ja puhtaampana, ja uusille asioille tulee tilaa. Usein pelkäämme sitä paitsi aivan turhaan, sillä vastapuoli on sanomisesta ani harvoin moksis.

Superloukkaantuja

Jos vastapuoli loukkaantuu, kysymys ei yleensä ole sinusta, vaan hänestä. Jokin asia on käsittelemättä. Tiedän kokemuksesta, sillä olen ollut superloukkaantuja. Otin asiat ja sanomiset aina hyvin henkilökohtaisesti, osoituksena siitä, että olen toiminut hävettävällä tavalla väärin. Äärimmäisyyksiin vietynä vaikeiden asioiden suoraan sanominen johtaa ajattelemattomuuteen, jossa ei ole hienotunteisuuden hiventäkään. Silloin paukutellaan sanoja mentaliteetilla minä-se-aina-sanon-asiat-suoraan-ja-minulle-on-aivan-sama-mitä-toinen-ajattelee. Se on vastuusta irtisanoutumista, mutta jos sanominen lähtee itsensä aidosta kuuntelusta, hyvästä tahdosta ja rehellisyydestä, voi vaikeatkin asiat sanoa sellaisina, kuin ne ovat. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain asioista.

kuva: unsplash.com