Miten voi rajojen asettaminen olla niin vaikeaa? Osaan kyllä asettaa niitä lapsilleni – ei mitään ongelmaa – mutta entä omat rajani? Hah, rajapyykille joudan!
Rajapyykkiä
Rajani ovat olleet veteen piirretty viiva, hyvin häilyväistä laatua. Niitä olen vasta tässä viime vuosina opetellut asettamaan – ja juu, kantapään kautta. Rajat tarkoittavat minulle sitä, mihin suostun, mitä jaksan, mikä riittää, mitä haluan ja mitä en. Lähdetään siitä, että kun kaksi eri ystävää pyytävät minua kahdelle eri kurssille kanssaan, ja kun joudun sanomaan toiselle ei kiitos, asia jää vaivaamaan. Etten nyt vain pahoittanut toisen mieltä? Kuinka turhaa, sillä luultavasti kumpikin ystäväni on aivan tyytyväinen saamaansa vastaukseen! Kaltaiseni rajaton tapaus jää kuitenkin pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt. Rajani tarvitsevat pyykkäystä niin, että ne erottuvat kirkkaina ja helpottavat elämää. Rajapyykkiä on siis pesemäni.
Rajaton rakkaus
Rakastan lapsiani yli kaiken ja haluan heille hyvää. Lapsillani on selvät rajat, sillä rajat ovat rakkautta. Lapsi tarvitsee rajoja, koska ei vielä osaa niitä itse asettaa. Se on aikuisen tehtävä. Minulle on kyllä asetettu aina rajat, mutta miksen ole oppinut asettamaan niitä itse itselleni? Eihän niihin nyt piikkilankoja tarvitse viritellä, kunhan laitan rajat kauniisti sinne, minne ne kuuluvat – ei siinä sen kummempaa. Ei ainakaan pitäisi olla, sillä rajojen asettaminen on tervettä itsekkyyttä. Enkö voisi rakastaa itseäni yhtä paljon kuin lapsiani? Niin, että asetan rajat myös itselleni – silkasta rakkaudesta. Rajaton rakkaus ei oikeastaan ole rakkautta ollenkaan! Vain minä itse voin pitää kiinni rajoistani, ei kukaan muu. Omia rajojaan voi sitten tietysti rikkoa, ja se tekeekin välillä oikein hyvää, mutta toisten rajoja ei saa rikkoa eikä loukata.
Jotain rajaa
Kun olin teini, hoin joka yhteydessä: ”Jotain rajaa”. Se oli erittäin käyttökelpoinen tokaisu kaikkeen, joka ei miellyttänyt tai oli jotenkin ”liikaa”. Yleensä tällä viitattiin joihinkin vanhempieni asettamiin rajoihin, jotka olivat mielestäni täysin kohtuuttomat. Vanhempiani tämä tietysti huvitti suunnattomasti, eikä varmasti vähiten juttuun sisältyvän rajasanaleikin vuoksi. Rajojahan siinä juuri asetettiin ja yritettiin rikkoa. Lauseesta tuli vuosiksi perheemme lentävä lause, koska… no, sehän nyt sopii mihin tahansa. (Sen on sittemmin saanutkin huomata jos minkälaisten kampanjoiden iskulauseena.) Olisinpa vaan älynnyt laittaa tuon teini-Kaisan suloangstisen hokeman käytäntöön jo aikaisemmin! Rajojen asettaminen on tavallaan myös palvelus muille. Ystäväni uskaltavat varmasti kysyä minua toistekin mukaan, koska tietävät, että suostun rajojeni puitteissa, en miellyttääkseni tai velvollisuudesta.
kuvat: pixabay.com & unsplash.com
