Uusien seikkailuiden kutsu

Niin, tätä ei olisi eilen, aprillipäivänä, voinut julkaista! Mutta tänään voin kertoa: olen irtisanoutunut. Yksi elämänvaihe on päättynyt, sillä jätin pari päivää sitten tutun ja turvallisen, pitkäaikaisen työpaikan. Päätös oli vaikea ja hartaasti harkittu, mutta nyt on Leijonan loikka otettu! Uusien seikkailuiden kutsu helisee korvissani…

Suuri päätös

Päätös vaati yllättävän paljon rohkeutta; 18 vuotta saman työnantajan palveluksessa on pitkä aika. Työkavereista ehtii tuossa ajassa tulla ystäviä ja moneen tuttuun kuvioon tottua sitä aina edes itse tajuamatta – niin hyvässä kuin pahassa.

Ilman muuta mielessä on päällimmäisenä kiitollisuus. Olen oppinut valtavasti sekä ammatillisesti että itsestäni ja elämästä yleensä, ja saanut monta mahdollisuutta kehittää itseäni kovin monessa asiassa. Yhtä kiitollinen olen opeista, onnistumisista ja riemuista kuin haastavista tilanteista, itkuista, virheistä ja turhautumisesta. Kaikkea on mahtunut lähes pariinkymmeneen vuoteen ja paljon. Kaikesta olen oppinut ja saanut lisää arvokasta kokemusta.

Olen ollut monessa mukana: projekteja, strategiaa, markkinointia, viestintää… lista on pitkä. Kaikkein kiitollisin ja iloisin olen ihmisistä. Olen saanut tehdä töitä ainutlaatuisen upeiden ihmisten kanssa ja erityisen kiitoksen ansaitsevat tiimiläiseni. Kiitos, että olen saanut kasvaa ja kehittyä ihmisenä, ammattilaisena ja esinaisena kanssanne! Kymmeniä uskomattoman upeita ja kauniita jäähyväisviestejä lukiessani tunnen niin suurta kiitollisuutta ja haikeutta, että sitä on vaikea kuvata. Kuten eräs kollegani viestissään ilmaisi:

”It’s the emptiest and yet the fullest of all human messages: ’Good-bye.” – Kurt Vonnegut –

Uusien seikkailuiden kutsu

Ei, minulla ei ole suunnitelmaa! Elämä kutsuu moneen suuntaan, mutta ennen uusiin seikkailuihin syöksähtämistä on aika hengähtää hetki ja kuunnella, mihin suuntaan oikeasti haluan lähteä. Yksi ovi on suljettava, jotta uusia voi avautua; jotta energia pääsee lipumaan uusiin uomiin.

Jos jokin asia on tässä pähkäillessä kirkastunut, niin se, että minun on saatava tehdä ihmisten kanssa töitä – ei koneen ääressä 🙂 Tämän ajatuksen pidän johtotähtenäni tai majakan valonani. On aika suhtautua intohimoisesti siihen!

Olen monena yönä nähnyt unta veneestä, joka on valmiina lähtöön, mutta vielä laiturissa. Viime yönä se lähti matkaan, kohti tuntematonta, toiveikkaana ja luottavaisena. Olkoon tuuli myötäinen ja sattukoon majakoita matkani varrelle! Niin myös teidän muiden matkalle ♥

kuvat: pexels.com & pixabay.com