Olen taas ollut melkein neljä kuukautta sairauslomalla. Ajasta valtaosa on kulunut lepäilyyn ja leikkauksesta ja hoidoista toipumiseen. Silti ihmettelen välillä, mihin aika oikein valuu, kun tuntuu, että päivät vain humpsahtavat ohi. Saanko edes mitään aikaiseksi? Miten ihmeessä olen aikaisemmin ehtinyt käydä töissä?!? Kirjasin yhden tiistain ajan, mihin oikein aikani käytän.
klo 6.45
Herään torkutun aamuyön jälkeen vähän pyörryksissä, mutta ilman herätyskelloa. Selaan somefeedit ja jaan eilen ajastetun blogipostaukseni Facebookissa.
klo 7.10
Laitan nuoremmalle pojalle aamupalan ja linkoan itselleni vihermehun. Täytän pyykinpesukoneen ja tiskaan mehulingon osat. Juttelen mehua hörppien poikasen kanssa niitä näitä ja lupaan täyttää kouluterveyskyselyn netissä.
klo 8
Halin kuopuksen koulumatkalle ja laitan vanhemmalle pojalle aamupalan. Juomme aamukahvit yhdessä, moposta ja kissan hoidosta keskustellen. Myös esikoinen lähtee kouluun ja minä järjestelen kotona paikkoja, petaan pedin ja alan kirjoittaa tätä.
klo 9
Nostan pyykit kuivumaan ja soitan pari puhelua. Luen sähköpostit ja vastaan muutamaan. Selailen netissä joogaretriittivaihtoehtoja ja avoimia työpaikkoja (opettajista, tarjoilijoista ja siivoojista on huutava pula). Vastaan kouluterveyskyselyyn (aikamoinen urakka!) ja viimeistelen seuraavan päivän hyvinvointi-illan puhettani. Tarkistan unikirjasta pari viime yön symbolia (lehmä, kissa, portaat) ja tsättään parin kaverin kanssa hetken aikaa. Lapsi viestii WhatsAppissa, ettei avocadoja pitäisi ostaa, koska niiden kasvatukseen kuluu niin paljon vettä. Yritän etsiä parista vaalikoneesta sopivaa ehdokasta ja löydänkin sellaisen.
klo 11.20
Tässä vaiheessa ihmettelen jo, mihin aamu oikein hujahti, koska tuntuu silmänräpäykseltä. Keitän itselleni chain ja imuroin lattialle huiskaisemani kookossokerit. Imurointi lähtee käsistä ja imuroin vähän muutakin. Moksaan munuaispisteitä ja harjoittelen puheen kertaalleen läpi. Muistan, etten ole postannut blogin Instagramiin kuvaa päivän postauksesta, joten teen sen nyt.
klo 12.45
Juon loput aamuisesta vihermehusta, joka on käsittämättömän täyttävää ja energisoivaa. Teen puolisen tuntia vijnana-joogaharjoituksia ja juttelen exän kanssa puhelimessa. Kuuntelen Truth about cancer – Eastern Medicine -ohjelmaa ja käyn kävelyllä.
klo 15
Lapset tulevat koulusta; katson heidän kanssaan jakson ihmemies MacGyveria, jonka jälkeen laitan ruoan. Syömme yhdessä ja juttelemme päivän kuulumiset. Vastailen sähköposteihin ja viesteihin, kirjoitan hetken tätä ja levähdän sohvalla kirjaa lukien, kun lapset tekevät läksyjä ja touhuavat omia juttujaan.
klo 17.40
Kömmin ylös sohvalta, luen päivän lehden ja maksan pari laskua. Pelaan kuopuksen kanssa Afrikan tähteä ja Connectia. Pyörittelen hetken Selättimellä ja pompin jumppapallolla, jotta immuunijärjestelmäni aktivoituu!
klo 19
Leivon poikien kanssa teeleipiä ja syömme iltapalan. Katsomme telkkarista Mitä lapsesi tekisi – nauraminen tekee hyvää ja rentouttaa kohti iltaa.
klo 21
Juttelen vanhemman pojan kanssa loppuviikon ohjelmista ja vähän elämästäkin. Luen nuorimmaiselle iltasadun, teen maadoitusharjoituksen ja käyn nukkumaan.
No niin, näinpä ne päivät kuluvat. Tämä oli ihan tavallinen perusonnellinen arkipäivä! Jotenkin on omituisen tyytyväinen olo; päivä soljui rennosti ja suorittamatta aamusta iltaan. Kuka sitä paitsi määrää, että aina on saatava niin paljon aikaiseksi? Mikä hyvän elämän mittari se sekin oikein on?!