Enää ei tarvitse lähteä lenkille tai tanssitunnille, jos haluaa hengästyä. Voi yksinkertaisesti selata hetken työpaikkailmoituksia! Niissä lueteltavat pätevyys-, koulutus-, kokemus- ja ominaisuusvaatimukset ovat nimittäin niin mittavia, että syke ja hengitystiheys nousevat takuulla. Kun käy itse ylikierroksilla, pitää tällaisia ilmoituksia aivan normaaleina ja saattaapa rekrytoijana jopa löytää itsensä laatimasta samanmoisia! Kun saa vähän hajurakoa hektisyyteen, lukee ilmoituksiakin aivan eri silmin ja tuntein – hämmästyneenä.
Tehoton tehokkuus
Kauan ei tarvitse ilmoituksia selailla, kun huomaa, että monessa pestissä on haettu tehokkuutta ja yhdistetty kenties parikin tehtävänkuvaa yhden nimikkeen alle. Joskus aivan naurattaa lukea pitkiä listauksia näiden toivottujen yli-ihmisten osaamisesta ja ominaisuuksista. Karrikoidusti kerrottuna ilmoituksessa luetellaan ensin tehtävään arvatenkin vaadittavat asiat, ja sitten mainitaan, että luonnollisesti hakijakandidaatin on oltava valmis myös ”hallinnollisiin tehtäviin”, ”tukitehtäviin” ja ”erilaisiin projekteihin”. Haetaan moniosaajaa, joka sekä suunnittelee että toteuttaa kaiken ihan itse – samalla ”toimintoja ja prosesseja kehittäen”. Jo tutkinto- ja työkokemusvaatimukset ovat monesti ylimitoitettuja, mutta niiden lisäksi olisi vielä hyvä osata viittä kieltä, esiintyä sujuvasti ja kehittää itseään jatkuvasti. Ihan kaikissa tehtävissä pitää jaksaa pitää hymy huulilla kiireen ja paineen keskellä (huh, ihanaa – ihminenhän onkin luotu jaksamaan sellaista päivästä ja vuodesta toiseen). Haun kohteena olevasta tehtävästä riippumatta tämä ”avainhenkilö” hoitelee myös päivittäisen somen (ja muut digihommelit), pyörittää chattiä ja kasvattaa yrityksen tulosta vuosittain itsensäkin yllättävillä prosenttiluvuilla. Vaatimuslistat ovat loputtomia!
Superihmiset
Kenen etu on luoda epärealistisia hakukriteerejä? Ehkä tiukoilla kriteereillä vältytään vastaanottamasta niitä hakemuksia, jotka on laitettu matkaan ”kunhan nyt kokeilen” -asenteella, mutta kun suurin osa ilmoituksista on näitä yli-ihmistasoisia, ajatus kääntyy itseään vastaan. Ja toisaalta jos haun kohteena oikeasti on kahden henkilön työt yhdistävä superpesti, kenen etu on edes ajatustasolla palkata tällainen superhenkilö, joka todennäkäisesti palaa vuodessa loppuun, jolloin edessä on uusi, aikaa ja rahaa vievä rekryprosessi? Tehokkuus kääntyy tehottomuudeksi. Samalla ihmetellään, kun on niin vaikea löytää hyviä työntekijöitä! Pitäisikö työnantajien katsoa peiliin ja miettiä, haetaanko realistisin perustein ja oikeilla hakukriteereillä? Tai ehkä ei olekaan tarkoitus löytää tällaista superihmistä, vaan katsoa, millaisia ehdokkaita ilmoitus houkuttelee ja valita sitten vaan se mukavin tyyppi. Eikö siinäkin tapauksessa voisi laatia sellaisen vähän totuudenmukaisemman ilmoituksen ja kertoa, että kyllä, persoona ja asenne ratkaisevat lopulta. Reilua, vai mitä?
Kohtuus poikaa
Työpaikkailmoitusten virrasta erottuvat ne realistiset ja ehkä juuri niihin tartutaan nykyisin. Harva haluaa näännyttää itsensä työllä ja etenkin pidempään työelämässä olleet, kiireen ja stressin vaikutukset nahoissaan jo kokeneet, eivät jaksa enää innostua ”nopeasykkeisestä näköalapaikasta”, mutta sama saattaa yllättäen koskea nuoriakin työnhakijoita. Varsin monella on aidosti muitakin arvoja ja tavoitteita elämässä kuin työ. Nyt alkavat jo kiinnostaa ne työnantajat, jotka kertovat, että meillä tehdään työt työpäivän aikana ja vapaa-aikana nautitaan vapaa-ajasta! Toisaalta monessa työssä on mahdollista tehdä työt silloin, kun itselle parhaiten sopii, ja viettää vapaa- tai lepoaikaa vaikka keskellä päivää ulkoillen silloin, kun aurinko paistaa. Kukahan keksisi tarjota hakijalle aidosti toteutuvaa työhyvinvointia osana elämän kokonaishyvinvointia? Työnantajien on pysyttävä kärryillä muuttuvassa arvomaailmassa ja kohtuus saattaisi olla poikaa myös ilmoitusteksteissä, sellainen kodikas tavallisuus. Sillä todella saattaisi tänä päivänä erottua.
Asiakasparka
Kärsiikö asiakasparka työpaikkailmoittelun epärealistisuudesta? Missään ilmoituksessa ei luvata, että tehtävässä on ihan oikeasti aikaa kuunnella asiakasta ja kohdata hänet. Todella käyttää aikaa asiakkaan tarpeiden miettimiseen ja asiakassuhteen kehittämiseen. Väitän, että asiakkaat haluaisivat juuri tätä. Nyt tehoton tehokkuus on kiireen äärellä hössöttämistä, kiireen ja kiireisenä olemisen korostamista. Tiedätkö sinä esimiehenä, mihin tiimiläistesi aika oikeasti kuluu, ja mitä kiire tarkoittaa käytännössä? Osaisitko sinä laatia sellaisen työpaikkailmoituksen, josta näkee, mikä todella on haettavan henkilön avaintehtävä ja miten on varmistettu, että siihen saa käyttää aikaa? Kiireiseltä vaikuttaminen ei ole enää mikään juttu (ihan last season), vaan tehokkuus tulee siitä, että saa keskittyä avaintehtävänsä tekemiseen ja niihin hallinnollisiin tehtäviin on palkattu oma ammattilaisensa. Yli-ihmisiä tähän ei tarvita, vaan me kaikki teemme lopulta töitä asiakkaiden hyväksi. Ja asiakas on ihan oikeasti niin tärkeä, että häneen käytetään aikaa.
kuvat: pixabay.com