Vuosi sitten kirjoittelin ekasta kerrasta ja nyt taas. Viikon pituinen, ohjattu ayurvedinen Detox-paasto verkkotapahtumana kuulosti sopivan kevyeltä ensikertalaiselle, joten klikkasin itseni mukaan. Ihan kokeilumielessä. Ihmettelyn ohessa syntyi pieni paastopäiväkirja.
Päivä 0, sunnuntai
Tapahtuma oli merkitty alkavaksi sunnuntaina, joten odottelin koko päivän luvattuja ohjeita ilmestyväksi ja paastoilin itsekseni. Jätin jo kahvin ja lihan pois, kun tiesin niistä luopumisen tulevan joka tapauksessa vastaan. Ohjeet ilmestyivät illalla: paasto alkaakin vasta seuraavana päivänä. No niin, hyvä Kaisa! Aivan kuin enteenä kärsin koko päivän kovasta hedarista.
Päivä 1, maanantai
Päivä soljui varsin kivuttomasti ohjeita noudattaen ja ilman kahvia. Päänsärky tosin jatkui puristavana. Tunsin olevani vieraalla maaperällä ja pohdin, onkohan koko paastossa mitään järkeä. Reipasta, kun ollaan ensimmäisessä päivässä… Saan liikkua kevyesti, eli joogaan ja ulkoilen. Ruoan on tarkoitus olla mahdollisimman puhdasta, ravitsevaa ja herkullista kasvisruokaa. Makes sense.
Päivä 2, tiistai
Hirvittävä päänsärky heti herätessä. Vatsa tuntui olevan syvällä kuopalla nälästä, mutta sain syödä aamupalaa vasta klo 10. Pyörin ja hyörin toimettomana, kun aamupalarutiinini oli rikkoutunut, enkä oikein osannut tarttua koko päivänä mihinkään kunnolla. Ärsyttävää! Toistaiseksi ruokavaliosta on karsittu kahvin ja lihan lisäksi sokeri, kananmuna, alkoholi sekä valmisruoat. Peace of cake, hehe.
Päivä 3, keskiviikko
Paastoaika 15 tuntia. Aamulla on valtava nälkä, ja alan ihmetellä, mistä alati yltyvä päänsärky johtuu. Päätän, että kyse on puhdistusreaktiosta ja tunnen tyytyväisyyttä. Yritän saada paasto-ohjeista selkoa ja kysyn ryhmässä, onko edelleen tarkoitus olla sekä syömättä että juomatta paaston ajan. En saa vastausta. Tunnen itseni tyhmäksi ja ärsyyntyneeksi. Päätän juoda vettä, sillä jonkunhan ne puhdistusmönjät on huuhdottava ruumiini temppelistä.
Kahvi on mielessä koko ajan. Täydellisenä yllätyksenä tulee se, että pärjään niin hyvin ilman sokeria. Tunnen ylpeyttä ja samalla kaipaan iltapäiväkahvia (ja ehkä sen kylkeen kahvipullaa). Huomaan tankkaavani iltakahdeksalta varastoon, etten menettäisi aamuyön kallisarvoisia unia nälästä kurisevan vatsan takia. Ruokavaliosta tipahtivat tänään jäähylle kylmät maitotuotteet ja valkoinen vilja. Päänsärky jatkuu.
Päivä 4, torstai
Paastoaika 16 tuntia: saan siis syödä vasta klo 12 ensimmäisen kerran, aaaaargh. Yllättäen aamunälkä ei olekaan enää niin hirmuinen, vaikka kiertelenkin herättyäni hiukan eksyneen oloisena kahvinkeittimen liepeillä. Mietin, mitä kasvisruokaa vielä osaisin tehdä, koska olen jo kokannut hernepastaa, pinaattipaistosta, bataatti-avocadosalaattia ja tofubowlia. Keittelen sammiollisen kitcharia ja ryhmään pompsahtaa uusia reseptejä, jess!
Vatsani on mennyt lakkoon. Eikös paaston pitänyt kiihdyttää aineenvaihduntaa? En saanut illalla unta, vaikka yleensä sammun kuin kynttilä, joten olen tänään kiukkuinen ja väsynyt. Onneksi voimamantraharjoitus helpottaa, kävely auringossa ilahduttaa ja mieluisat työt vievät mukanaan. Pääsärky on poissa, mutta lihakset tuntuvat jotenkin heikoilta. Ehkä ne ovat paastoshokissa? En jaksa googlata. Ryhmässä on muistutus:
”It’s all about mind.” Jaahas.
Päivä 5, perjantai
Ohjeviestin mukaan tänään on ensimmäinen varsinainen paastopäivä. Whaaat??? Käyn hitaalla, mutta lopulta tajuan, että tämähän onkin 16-8-pätkäpaasto, jolle on olemassa oma sivustokin. Pääni ei toimi ja ajatukset syrjähtelevät. Olo on höntelö aina kello 12:een saakka, jolloin saan juoda smoothien. Vointini kohenee huomattavasti kahdelta syödyn kitchariannoksen jälkeen ja jaksan nauttia illan tanssitunnista.
Päivä 6, lauantai
Viikon pahin kiusaus tulee vastaan heti aamulla, kun keitän teinille aamukahvia. Pidän pintani, mutta lipsahdus oli kovin lähellä, koska kahvi tuoksuu taivaalliselta! Lihaksissa ei ole voimaa, eli näyttää olevan vaikeaa saada kahdeksan tunnin syömisikkunaan sovitettua oikea määrä ruokaa ja ravintoaineita. Puolen päivän ruokailun jälkeen olen taas oma energinen itseni. Pohdiskelen väitettä it,s all about mind ja tulen siihen tulokseen, että se on todennäköisesti totta: kyllä keho tottuu ja pärjää vähemmälläkin.
Päivä 7, sunnuntai
Viimeinen paastopäivä. Tänään tuntuu hyvältä: olo on mukavan kevyt ja seesteinen. Miten tästä tulikin tehtyä tällainen numero? Voisiko olla niin, että omalle alakulttuurilleni uskollisena otin paastoamisen hiukan liian vakavasti? Ehkei ohjeita olisi tarvinnut noudattaa aivan niin pilkun tarkasti… no, laitan ensikertalaisen kokemattomuuden piikkiin! Note to myself: Jos joskus vielä paastoat, juo enemmän. Paljon enemmän. Viikon arvokkain oppi on, että oma päivärytmini on minulle juuri sopiva, ja siihen kuuluva, luontainen 12 tunnin paasto riittää.
kuvat: Lakatut Varpaankynnet -blogi / Kaisa Kaikkonen
