Miksi on olemassa niin valtavasti kysymyksiä vailla vastauksia? Siis sellaisia asioita, joita pohdin joskus, tai useamminkin, mutta joihin en löydä vastausta. Ja miksei tuohonkaan kysymykseen ole vastausta?
Omasta päästä
Lähes joka kerta suihkuun mennessäni putkahtaa päähäni ajatus: jääköhän kaikkien jalkapohjista kylpyhuoneen lattialle mustaa sukkanöyhtää? Riippuuko se jalkojen hikisyydestä vai sukkien laadusta? Tai ehkä sittenkin lattiasta? Entä miksi joidenkin ihmisten lähellä on heti hyvä olla – riippumatta siitä onko henkilö tuttu vai tuntematon – ja toisten luota tekee mieli paeta tai vähintäänkin perääntyä askel tai pari? Miksi välillä on niin vaikeaa muistaa kuka on ja etenkin pysyä itselleen uskollisena? Miksi kyyneleet liitetään suruun ja miksi silti myös pakahduttavasta onnentunteesta tulee kyyneleet silmiin? Mistä johtuu, että ilkeä tokaisu tai harkitsemattomat sanat jäävät joskus pyörimään mieleen päiväkausiksi, tai jopa kuukausiksi? Tai miksi tulkitsen tietyt sanat ilkeiksi? Minkä takia jotkut tilanteet saavat jonkun loukkaantumaan sydämen juurimukuloita myöten, kun toinen unohtaa saman tilanteen seuraavassa silmänräpäyksessä? Ja mistä tietää, paljonko on tarpeeksi?
Lasten päästä
Lapset ovat joskus ihmetelleet, mihin avaruus loppuu? Ja miksi aivastus tulee juuri silloin kun ei todellakaan pitäisi: kun pitäisi olla ihan hiljaa tai ei saisi heilahtaa yhtään? Entä tietääkö käki, miten monta kertaa se kukkuu tai miksi se kukkuu niin monta kertaa kuin se kukkuu – välillä vain yhden kerran ja välillä vaikka kuinka monta kertaa? Haiseeko pieru jos kukaan ei ole haistamassa sitä? Miksi naiset ostavat liian pieniä vaatteita, vaikka eivät ikinä pysty käyttämään niitä ja rahaa menee hukkaan? Voiko olla sellaista ihmistä, joka ei hymyile ikinä? Vai hymyileekö joku vain yksin kotona, kun kukaan ei näe? Mistä apinat tiesivät, että niiden pitää alkaa kehittyä ihmisiksi? Ovatko ihmiset edes kehittyneet apinoista? Mistä johtuu, että ihmiset tekevät itselleen asioita, jotka ovat vaarallisia tai eivät tee heille hyvää? Entä jos kaikki ihmiset olisivat täsmälleen samanlaisia – mitä sitten tapahtuisi? Voiko lampaan turkki imeä niin paljon vettä, että se muuttuu niin painavaksi, ettei se jaksa uida ja se hukkuu? Milloin minulle kasvaa siivet?
Kysymyksiä vailla vastauksia
Oi voi, tätä voisi jatkaa loputtomiin, sillä niin on maailma täynnä kysymyksiä vailla vastauksia. Ja kaikkein kutkuttavimmat kysymykset, etenkin lasten suusta tulleet, ovat jääneet unholaan – vailla vastausta – sillä useinkaan en ole osannut niihin vastata ja olen sen myös auliisti myöntänyt. Ihania keskusteluja ja pohdintaa kysymyksistä on kyllä poikinut. Toisaalta välillä voi hämmentyä, kun kuulee itsensä sanovan ääneen, ikään kuin vahingossa jotakin viisasta, tai edes järkeen (tai tunteeseen) käypää. Joskus taas vastaus saattaa olla jollekin toiselle juuri se oikea, juuri siinä hetkessä. Nyt en lähtenyt perinteisiin mikäonelämäntarkoitus tai mihinsukatkatoavatpesukoneessa -kysymyksiin, joiden lisäksi on tietysti olemassa paljon vakavampiakin kysymyksiä vailla vastauksia (miksi-hyville-ihmisille-tapahtuu-pahoja-asioita, miksi-ihmiset-haluavat-sotia jne.).
Minusta on lopulta lähtökohtaisesti ihanaa, ettei kaikkiin kysymyksiin ole vastauksia – aukottomasti oikeita ainakaan. Pääasia on kai, että uskaltaa kysyä, itseltään ja muilta, tai edes kaverin puolesta. Joskus pelkkä kysyminen saattaa nimittäin houkutella esiin sisällä piilotelleen viisauden, joka äkkiä putkahtaakin esiin. Aina ei siis edes tarvita vastauksia, vaan oma oivallus! Sitä paitsi kysyminen on uteliaisuutta, joka pitää mielen nuorena ja elämän kiinnostavana. On siis tervettä hyväksyä, ettei vastausta välttämättä ole olemassakaan – eikä sellaista edes tarvita!
kuvat: unsplash.com
