Tekemisemme tapahtuu yleensä prosessina. Ah! Ajatukset hautuvat sanoiksi ja sanat kypsyvät lopulta teoiksi. Ajatuksilla tavallaan raivaamme väylää sanoille ja sanoja puhumalla tunnustelemme, josko tämän voisi toteuttaa, tehdä tekona. Joskus ajatukset on paras jättää toteuttamatta, ja toiste taas pitäisi nimen omaan vaan toimia.
Helisevät sanat vs. teot
Haluamme kai lähtökohtaisesti kaikki, että se mitä sanotaan, sitä myös tarkoitetaan. Samoin lähdemme siitä ajatuksesta, että sanat johtavat johonkin, toteutuvat tekoina. Joskus käy kuitenkin niin, että on paljon tyhjiä sanoja ilman tekoja. Tunnemme kaikki sen tyypin, joka hurmaa karismaattisilla puhelahjoillaan, maalaa vakuuttavasti kauniisti sointuvilla sanoillaan, mutta jonka sanat jäävät pelkäksi helinäksi. Samaa tuuleen haihtuvaa helinää kuuluu surullisen usein myös yrityksissä, joissa strategia jää sanoiksi powerpointteihin. Strategia on toimintasuunnitelma! Työtyytyväisyys kärsii, kun työntekijät pettyvät: sanat eivät olekaan totta. Luvattu ei toteudukaan. Mitä hukkaan heitettyä energiaa kaikilla tasoilla! Ja kaikki pois yrityksen tuloksesta.
Lapset niin ikään kuulevat vanhemmiltaan paljon sanallisia ohjeita, joiden uskottavuus kärsii sillä hetkellä, kun vanhempi tekee itse täysin toisin kuin sanoo. Teoilla voi johtaa pahasti harhaan, etenkin silloin, kun ne ovat sanojen kanssa ristiriidassa.
Rakkauden suloiset sanat ovat ihania kuulla, mutta vielä ihanampia ovat rakkauden teot. Sanallista hellimistä tarvitaan, sillä siksihän meille on sanat annettu – toistemme nostamista ja ilahduttamista varten. Aika moni kuitenkin pettyy ja tympääntyy kauniisiinkin sanoihin, jos ne; usein lupausten muodossa eivät johda tekoihin.
Aloitekyky on oikean teon suorittamista käskemättä. -Ferdinand
Karma vs. uskallus
Samuli Edelmann laulaa: ”Jokainen teko, minkä sä teet saa juuri sen merkityksen
jonka se ansaitsee -”. Mitä enemmän tätä mietin, sitä todemmalta se tuntuu. Me kaikki teemme vääriä tekoja, se on inhimillistä. Niitä ei voi perua tai edes korvata, mutta katua voi ja anteeksi voi pyytää ja saada. Ja väärin tekemisestä voi myös oppia.
Emäsalon kyläkaupassa männäviikolla käyty keskustelu jäi mieleeni. Pari päivää aiemmin eläkkeelle jäänyt talonrakentajamies kertoi, että on noudattanut yhtä periaatetta koko työuransa ajan: tehnyt työnsä aina viimeisen päälle hyvin – myös silloin, kun kukaan ei ole ollut katsomassa. Sillä tavoin pysyy mieli levollisena ja voi aina mennä takuuseen tekemisistään. Pätee varmasti myös yksityiselämään.
Lopulta tuntuu loogiselta ajatukselta, että muovaamme tekojemme kautta kohtaloamme aivan itse. Puhumme karmasta, kun meille tapahtuu jotakin pahaa tai uumoilemme, että tehdessämme jotakin väärin saamme vielä joskus kärsiä siitä. Teot ovat siis valtavan merkityksellisiä! Tekeminen vaatii uskallusta ja rohkeutta tehdä päätöksiä, sillä vasta tekemisen kautta sanat tulevat todeksi. Ja silloinhan voi mennä pieleen. Tai onnistua. On otettava riski.
Olen aina ollut kova tekemään. Olen ehkä jopa jättänyt ajattelemisen joissain tapauksissa liian vähälle ja kuitannut aikeeni lyhyin sanoin. Ehkäpä tätä kolmoisketjua ei kannata toteuttaa ilman, että käy jokaisen vaiheen tarpeeksi huolellisesti läpi. Ehkäpä teko on kypsempi, kun se on ajateltu ja sanottu ennen toteutusta?
Ajatukset, sanat ja teot – ehkä paras kolmen kimppa ikinä 😉
kuvat: pexels.com
