Elämä on ihmeitä täynnä, mutta jos ei muista olla valppaana, niitä ei huomaa. Ihme tulee helposti kuitattua tuurina tai sattumana. Tällä kertaa ihme tuli kärpäsen muodossa.
Läheltä piti 1 ja 2
Oli lauantai ja tarkoituksenamme oli käydä ystäväperheen kanssa ihailemassa jättikasveja Saaren kartanolla ja kiertää Haukankierros patikoiden. Ajoimme kauniissa syyssäässä pitkin Mäntsäläntietä ja olimme aivan hetki sitten ohittaneet peurakolaripaikan. Lähetin kiitokset universumille siitä, ettemme olleet tuossa kolarissa ja toiveen siitä, ettei kolarissa olleille ollut käynyt pahasti. Matka jatkui.
Nopeusrajoitus oli 100 km tunnissa ja edellämme ajeli kahdeksaakymppiä kahden säiliön polttoainerekka. Koska taaksemme alkoi kertyä jonoa, päätin ohittaa rekan, ja juuri, kun olin päässyt takaisin omalle kaistalleni, autoni vauhti alkoi äkkiä hidastua. Hämmästyin valtavasti ja katsahdin peilin kautta takana ajavaa säiliöautoa. Painoin lisää kaasua, mutta kaasu ei reagoinut mitenkään. Säiliöauto alkoi lähestyä, sillä autoni vauhti hiljeni entisestään. Hoksasin napauttaa hätävilkut päälle ja ohjasin auton tien pientareelle – onneksi ohjaus totteli! Säiliörekka pyyhälsi saman tien vauhdilla ohi, ja ilmanpaine heilautti autoa, jossa istuimme tyrmistyneinä.
Läheltä piti 3
Sammutin autosta virran ja tein kaikki muutkin normaalit toimenpiteet, mutta kaasu ei niiden jälkeenkään vaivautunut reagoimaan millään tavalla. Olimme olleet paikoillamme vajaat pari minuuttia, kun takaamme alkoi kuulua lähestyvien hälytysajoneuvojen ääniä. Ambulanssi, poliisi ja paloauto viilettivät ohitsemme ja myöhemmin saimme kuulla, että parin kilometrin päässä edessämme oli ollut onnettomuus. Vaikka tuntui harmilliselta, että matkamme keskeytyi, ymmärsin kuitenkin, että oli parempi olla pysähtyneessä autossa tyhjällä tiellä kuin vähän matkan päässä onnettomuuspaikalla. Soitin autokorjaamoon ja vakuutusyhtiöön ja tilasin autolle hinauksen. Ilmoitin ystävillemme, että jättikasvien ihailu jäisi seuraavaan vuoteen.
Hinaus ja sijaistus
Hinausauto tuli paikalle vajaassa puolessa tunnissa, eikä sen kuljettajakaan keksinyt mitään syytä auton täydelliselle mykistymiselle. Autokorjaamolta saimme sijaisauton viikonlopuksi käyttöön ja oma autoni jäi korjaamon pihaan odottelemaan maanantaina töihin saapuvia tekijöitä. Ajoimme kotiin ja katoimme retkieväät keittiön pöydän ääreen; hyvältä maistuivat reissarit ja kahvi niinkin nautittuina. Kun tarkemmin aloin ajatella, tapaukseen liittyi useampi muuttuja, vaaratekijä ja läheltä piti -tilanne. Asiat olisivat voineet mennä niin monella tapaa eri lailla. Kyseessä taisi olla kolmen ihmeen sarja.
Kärpänen mittarissa
Viikonloppuna päätin olla murehtimatta korjauskustannuksista ja olin kiitollinen, että selvisimme säikähdyksellä. Kun palautin sijaisauton, syy autoni käyttäytymiseen ei ollut selvillä, mutta aikaisin tiistaiaamuna puhelimeeni kilahti viesti, jossa ilmoitettiin, että auto on valmiina noudettavaksi. Hiukan kuivin suin saavuin korjaamolle, missä sain kuulla, että syy oli löytynyt, eikä se ihan tavallinen syy ollutkaan. Autoni ilmamäärämittarissa oli nimittäin ollut kärpänen! Niin voi pieni kärpänen väärässä paikassa aiheuttaa koko auton hiljentymisen. Vai oliko se sittenkin juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan?
Sattumaa vai johdatusta?
Niin sitä ollaan taas monta ihmettä ja kokemusta rikkaampia, eikä tapaus köyhdyttänyt rahallisestikaan. Hinaus nimittäin meni superkaskon piikkiin ja auton korjaus huoltotakuun piiriin – autossa oli tehty kuukausi sitten täysi määräaikaishuolto, jonka aikana kärpänen oli ilmeisesti lentänyt erikoiseen paikkaan. Uskon johdatukseen ja uskon ihmeisiin, en sattumaan. Tällä kertaa ihmeen välikappaleena oli kärpänen mittarissa. Pienellä voi olla suuren suuri vaikutus.
Kiitos.
Kiitos.
Kiitos.
kuva: unsplash.com
