Mistä mä kirjoittaisin?
Oi tietäisinpä sen!
Mistä mä idean saisin
sen aivan täydellisen?
Joskus sanat mut löytää
ja joskus ei ollenkaan.
On päässäni usein köyhää
kun ajatus onnahtaa…
Välillä oikein keskityn
ja yritän olla luova!
Silti yleensä yllätyn:
on sattuma idean tuova.
On mieltäni turhaa pakottaa
ei sanat tuu puskemalla.
Kuin parkkipirkko mua sakottaa
tuo kiire aikeeni alla.
Joskus vaan parsin sukkaa,
kun mut ajatus saavuttaa!
Ja toiste taas haron tukkaa,
mutten voi luovuttaa.
Usein kuljen metsään tai rantaan
ja siellä teemoja tunnistan.
Mut helposti astun myös lantaan
jos vain taivaalle tuijotan.
Kun inspiraatio muhun iskee,
voin koneelle istahtaa
ja vaikka siltä istumalta
koko tekstini kirjoittaa!
Mut mitä voi ihminen tehdä,
kun ajatus onnahtaa?
Ei kai auta kuin luottaa,
että joskus se taas ponnahtaa?
Lopulta jälleen mä muistan:
ei luovuus tuu käskemällä!
Niinpä siis viikon tän kuittaan
ihan vaan runolla tällä.
kuvat: unsplash.com
