Tekisi mieleni aloittaa tämä teksti kuten aikanaan usein aloitin postini kirjekavereilleni: anteeksi, etten ole kirjoitellut. Nyt minä kuitenkin ensi töikseni kysyn: voiko muka olla totta, etten koskaan ole kirjoittanut ihmettelystä? Minähän sentään harrastan ja rakastan ihmettelyä! On ihastuttava ajatus, etteivät hämmästelyn aiheet koskaan lopu kesken.
Ihmettelyä
Viime aikoina olen ihmetellyt erityisesti kolmea asiaa: punkkeja viherkasveissa, joulutähden vinousasioita ja silmälaseihin liittyviä kiusallisuuksia. Miten pari pientä punkkia voi saada 10 vuotta vanhan, elinvoimaisen varjoviikunan pudottamaan lähes kaikki lehtensä parissa päivässä? Ja miten ikkunaan ripustettavan joulutähden saa pysymään suorassa? Minä en tässä asiassa onnistu. Toivon näihin pulmiini vinkkejä ja valaisua, vaikka annankin silmälasi-ihmettelylle eniten palstatilaa.
Viidet silmälasit
Olen tilanteessa, jossa minulla on viidet silmälasit, jotka aiheuttavat ennen kuulumattoman paljon päänvaivaa. Häpeän tilannettani, joka on täysin itse aiheutettu ja kiusallisesti tiedostan, että ihmettelyä saavat aikaan ikä ja erityisesti ikänäkö. Seuraavat asiat ovat todennäköisesti arkipäivää niille, jotka ovat tottuneet silmälaseihinsa, mutta minulle ne ovat uutuudessaan hämmentäviä.
Ikä(kriisi) ei tule yksin
Ikäkriisi ja ikänäkö
Syyskesällä havahduin siihen, että näen hyvin hämärästi lähelle. Olin käyttänyt yksitehoisia silmälaseja päätetyötä tehdessäni ja lukiessasi jo vuosien ajan, mutta nyt kirjaimet näyttivät suttuisilta myös lasien (pestyjenkin) kanssa. Minäpä siitä optikon näöntarkastukseen. Näköni oli säilynyt ennallaan, mistä tunsin voitonriemunsekaista iloa. Koska minua peilistä katsovat kasvot olivat alkaneet näyttää tätimäisiltä, päätin lasiliikkeeseen päästyäni ottaa ohjat käsiini ja hoitaa sen homman, johon saatoin vaikuttaa. Valitsin siis kahdet* (!) uudet, nuorekkaat silmälasin- kehykset, samoilla vanhoilla vahvuuksilla. Asiantunteva asiakaspalvelija ehdotti minulle kaksiteholaseja, mutta hintalapun nähtyäni kieltäydyin niistä kuuluvasti nielaisten. Minähän näen hyvin kauas! Asiantuntija myönsikin auliisti, että pärjäisin mainiosti niin sanotuilla yleislaseilla. Huokaisin helpotuksesta, ja tilasin kahdet yleislasit nuorekkailla kehyksillä.
Yleislasit
Olin onnellinen uusista yleislaseistani, kunnes tajusin, etteivät ne oikein korjanneetkaan lukemiseen liittyvää sumuisuutta. Päätin antaa aivoilleni aikaa tottua uusiin laseihin. Kahden kuukauden kuluttua olin tullut siihen tulokseen, että minulla on varmaankin glaukooma, koska kirjaimet edelleen olivat suttuisia. Varasin ajan silmälääkärille. Hän kertoi, että silmäni ovat erinomaisen terveet ja että minulle on naapuriliikkeessä myyty aivan vääränlaiset silmälasit. Yleislasit eivät kuulemma totta puhuen sovellu lukemiseen, sillä niissä oleva lukualue on siihen tarkoitukseen aivan liian pieni! Minä tarvitsisin lukulasit. Niiden sijaan minulla kuitenkin oli kahdet yleislasit, joilla en tehnyt mitään.
Viidet silmälasit ja pyörtymisuhka
Lukulasit
Marssin suivaantuneena optikkoliikkeeseen ja kysyin, josko voisin saada toisiin vasta hankkimistani laseista lukuvahvuudet. Asiantuntija kertoi ystävällisesti, että reklamaatioaika (1 kk!) oli umpeutunut, joten joutuisin pulittamaan aikamoiset summat, jos haluaisin vaihtaa linssit vanhoihin laseihini. Sen sijaan hän halusi tarjota minulle uudet lukulasit puoleen hintaan. Voi elämä. Nyt minulla siis on kahdet vanhemmat silmälasit ei-niin-nuorekkailla kehyksillä, kahdet yleislasit nuorekkailla kehyksillä ja yhdet lukulasit, joiden kehyksillä ei ole mitään merkitystä. Viimeksi mainituissa on nimittäin sen verran voimakkuutta, että jos yritän kävellä ne päässä, pyörryn. Ne soveltuvat ainoastaan makuuasennossa tapahtuvaan kirjan lukemiseen.
Kaaoksen kesyttäjät
Kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun katselin ohjelmaa kaaoksen kesyttäjät, jossa pariskunnalla oli kaapissaan kokonainen pahvilaatikollinen silmälaseja! Silloin tunsin hetkellisesti rinnassa läikähtävää mielihyvää omasta tilanteestani. Ilo oli ennenaikainen, sillä tajusin, että viidet silmälasini ja kahdet aurinkolasini koteloineen täyttävät yhden lipastonlaatikon. Ja sen vielä haluan jakaa, että on hämmästyttävää, miten hyvin nenäkarvat, leuan ihohuokoset ja rypyt näkyvät uusilla lukulaseillani peiliin katsoessani. Siis jos en ole ehtinyt pyörtyä ennen niiden näkemistä. Ilmeisen loputonta ihmettelyä aikaansaava sanonta onkin: ikä ei tule yksin. Ja mikä parasta: on se vaan hienoa, että ihmisen ongelmat ovat tämäntasoisia. #kiitos
Oikein hyvää joulun aikaa ihan jokaiselle!
* Yksi maailman suurista huijauksista: osta kahdet, maksa yhdet. Tämänkertaisessa optikkoliikkeessä tämä ei oikein toteutunut. En mene kyseiseen liikkeeseen enää ikinä.
kuva: unsplash.com
