Vuoden 2026 ensimmäinen kuukausi laskeutuu kohti viimeisiä kaarteitaan ennen maaliviivaa. Kiinalaisen kalenterin mukaan helmikuussa alkaa tulihevosen vuosi, ja sen vaikutusten pitäisi näkyä ja tuntua jo tammikuussa. Tulihevosen energia on nopeaa, intensiivistä ja eteenpäin vievää, joten seuraavien 12 kuukauden pitäisi tuoda mukanaan muutoksia, rohkeutta niiden tekemiseen ja toisaalta voimia vanhasta irtipäästämiseen.
Mitä uutta?
Saimme lahjaksi uutuuttaan hohtelevan ihan kokonaisen vuoden, joka on puhtoinen kangas. Voimme päättää, mitä siihen piirrämme, maalaamme ja kirjoitamme, ja Elämä huolehtii omalla, paikoin sarkastisella huumorillaan lopusta.
Revyyteatterissa on aloitettu uuden revyyn harjoittelu. Darlingon kanssa ollaan ryhdytty täyttämään Meidän vuosi -kirjaa. Kuopus sai kauan kaivatun työharjoittelupaikan ja oltuaan viikon töissä, pääsi haastatteluun kesätyötä varten ja sai saman tien myös kesäksi töitä. Nämä ovat tuoneet paljon iloa! Vuoden ensimmäiset viikot ovat toisaalta myös vieneet voimia, koska niihin on putkahtanut hämmentävän ikäviä yllätyksiä, jotka vaativat selvitystä ja epäoikeudenmukaisuuden sietämistä. Haluan uskoa, että kilvoittelu johtaa hyvään ja tuo mukanaan toivottuja muutoksia. Osa asioista on vanhan elämän häntiä, joista voimme kernaasti päästää irti.
Ahdistuksen kanssa
Tähän aikaan vuodesta ahdistaa. Ja koska ahdistus on todella ärsyttävä tunne, haluaisin väistellä sitä. Parin viikon päästä on puolivuotiskontrolli ja sen odottaminen tuo pelon pintaan. Toisaalta tunnen, että kaikki on hyvin ja toisaalta syynään kehon viestejä vainoharhaisesti. Ahdistuksessa ei sinällään ole mitään uutta, mutta yritän opetella uudenlaista tapaa suhtautua siihen: kuinka osaisin elää sen kanssa, enkä kuluttaisi voimiani siitä eroon pyrkimiseen. Kontrollin jälkeen taas helpottaa, koska silloin saan kontrollifriikin lempilääkettä: tietoa. Siihen asti on nautiskeltava sitäkin paremmin kontrollointitaipumukseen tepsiviä rohtoja: luottamusta ja siinä lepäämistä. Tunteet ovat kuitenkin vain tunteita ja voin itse päättää, kuinka paljon annan niiden vaikuttaa toimintaani.
50-vuotisjuhlabuumi
Tänä vuonna on luvassa varsinainen viisikymppisten kavalkadi! Lähes joka kuukaudelle on kalenterissa juhlavaraus, mikä on aivan ihanaa. Mietin vielä, järjestänkö itse kekkereitä vai nautinko pelkästään muiden juhlistamisesta. Moni ystävistäni sanoo, että jätti 30- ja 40-vuotispyöreät juhlimatta, mutta aikoo nyt satsata viisikymppisiinsä kunnolla. Samalla kaavalla ajateltuna voisin hyvin jättää viisikymppiseni juhlimatta, koska sekä kolme- että nelikymppisiäni kemuiltiin porukalla vuosina 2006 ja 2016. Ihan jännittää, mihin ratkaisuun päädyn. On kuitenkin juhlavaa olla hengissä edelleen – ja elää.
Kaunis minä
Viime vuoden terapiateemoina olivat rajojen asettaminen ja omien uskomusten ja käyttäytymismallien kyseenalaistaminen, joista viimeksi mainittu ratsasti otsikolla Teen eri tavalla kuin ennen. Rajojen asettamisessa alan olla jo hyvä, ja syksyn ajan onnistuin tekemään tiettyjä asioita lähes täysin päinvastaisella tavalla kuin aikaisemmin. Kognitiivinen käyttäytymispsykoterapia sopii minulle. Alkuvuosi 2026 starttasi aihepiirillä Kaunis minä. Minäkuvassani kun tuntuu olevan ammottavia reikiä, joista sujahtelee tuon tuosta teräviä tulinuolia sisimpääni. Seuraa runsain mitoin altistusharjoituksia…
Pysäköinti
Jännittävä ja erikoinen uutuus on se, että Porvoon kaupungin jo ennestäänkin uutterat ja salamannopeasta toiminnastaan tunnetut pysäköinninvalvojat ovat ottaneet tehokkaaseen syyniinsä keskustan ulkopuolisia asutusalueita kadunvarsineen, Tolkkinen mukaan lukien. Eikä siinä mitään, pitäähän sääntöjä ja liikennemerkkejä noudattaa. Kumpa myös lumenaurauskalustoa käyttelevät ammattilaiset ilmestyisivät yhtä usein ja innokkaasti hoitamaan töitään tänne kymmenen kilometrin päähän keskustasta! (Ja ei, en ole saanut sakkoja.)
Pitta ja tulihevosen vuosi
Takaisin tulihevoseen: mitähän mahtaa vuoden tulisuus tarkoittaa jo muutenkin tuliselle pittalle, kuten minä? Voipi olla, että sitä pitää jopa vähän suitsia tasapainottavalla elementillä eli vedellä. Pysyn lempeästi kuulolla omassa kehossani ja mielessäni. Ja aion edelleen jatkaa hetkessä elämistä, sillä se on lopulta ainoa, mitä meillä on, ja nauttia sekä kaikesta jo olemassa olevasta että uudesta, joita vuosi mukanaan virrattaa.
kuva: Pexels / Kaismanteri
