Heivataan häpeä!

Minusta tuli uimapukumalli, kun sairastuin syöpään tai tarkemmin sanottuna sen jälkeen, kun olin edennyt hyvän matkaa paranemisen polulla. En ollut ikinä ajatellut catwalkilla kävelyä, etenkään uimapuvussa. Kuitenkin Monokini 2.0 –projektiin osallistuminen on ollut elämäni voimaannuttavimpia kokemuksia. Who says you need two?

Häpeä on maailman turhimpia asioita! Silti jo syöpään sairastuminen voi tuntua hävettävältä – lähipiirissänikin on ihmisiä, jotka eivät häpeän takia ole kertoneet rintasyövästään kenellekään. Tietyllä tavalla sairastuminen ja etenkin rinnattomuus tai yksirintaisuus ovat edelleenkin, nyky-Suomessa, tabuja. Puhumattakaan muista maista. Jos ei ole tabuja, ei ole myöskään häpeää.

Minä tiedän, mitä häpeä on. Olen hävennyt nenääni, koululaukkuani, takapuoltani, pipoani, laihuuttani, kumikenkiäni, hiuksiani, osaamattomuuttani, kotiani, selluliittejani, lauluääntäni, kotiani, puhetapaani, epäonnistumistani, erilaisuuttani, villasukkiani, kynsiäni – no, mitä nyt ylipäänsä voi hävetä. Sitten päätin lopettaa.

Yksirintaisuuttani en ole hävennyt. Olen tullut siihen tulokseen, että rinnattomuus tai yksirintaisuus on täysin ok muille ihmisille, kun vain on itse sinut asian kanssa. En ole harkinnut rekonstruktiota, koska yksirintaisuus on nyt osa minua; olen hyvä näin. Se muistuttaa selviytymisestä, vaikken enää edes juuri ajattele asiaa. Uimahalleissa tai kylpylöissä näkee yksirintaisia tai rinnattomia naisia harvoin. Suorastaan ilahdun, kun joskus kohtaan heitä! Se kertoo, etteivät he anna rintojen määrän rajoittaa elämäänsä. Olen kuullut aivan liian monta kauhistuneella äänellä käytyä keskustelua siitä, miten uimahalliin ei mitenkään voi mennä arpensa paljastaen tai rintaproteesin kanssa. Pyydän teitä, rakkaat kohtalotoverit, edes kyseenalaistamaan tuon ajatuksen! On valtava helpotus päästää irti häpeästä.

Katriina Haikalan ja Vilma Metterin Monokini 2.0 –projektissa ei ole häpeilty! Päinvastoin on ravisteltu ummehtunutta ja yksipuolista nais- ja kauneusihannetta. Vakuututtu siitä, että olemme vaikuttavine arpinemme aivan yhtä ihania naisia kuin useampirintaiset sisaremme; kauniita, rohkeita, omanlaisiamme, ylpeitä kokemuksistamme ja täysillä kiinni elämässä! Tissihuumori on kukkinut, kaikkia tunteita on tunnettu, kokemuksia on jaettu. Hyväntekeväisyysmuotinäytöksissä Helsingissä ja Porissa saimme vastaanottaa järisyttävän määrän hyväksyntää ja rakkautta – se suorastaan tulvi päällemme yleisöstä ♥ Olen valtavan kiitollinen, että olen saanut olla mukana.

Rohkaisen meitä ihan kaikkia olemaan rajoittamatta omaa elämäämme ja elämään sitä häpeilemättä juuri sellaisina, kuin haluamme. Osoitetaan, naiset, ettei syöpä saa hartioitamme lysyyn! TT, eli Tissit Törölle. Tai ainakin yksi.. tai ei yhtään… no, rinta rottingille vähintään! Niin ja miehet ja muut partnerit, muistattehan tukea naisianne kamppailussa rintasyöpää ja häpeää vastaan, kehu päivässä helpottaa kummasti. Olkoonkin, että kaikki lähtee sieltä omasta päästä 😉

Heivataan häpeä! Ollaan ylpeitä arvistamme, näkyvistä ja näkymättömissä olevista – niistä voi muistaa olevansa elossa. Kaikki on hyvin. Nyt.

kuva: Pinja Valja, Vilma Metteri, Katriina Haikala