Miten naisellisuus määritellään? Pitääkö sitä määritellä? Jos pitää, niin miksi ja kenen takia? Eikö riitä, että jokainen ymmärtää ja kokee sen tavallaan? Onko naisellisuus osa naiseutta?
Olen kokenut, millaista on menettää rinta, hiukset, ripset ja kulmakarvat. Olen saanut tutustua naiseuteeni ja naisellisuuteeni aivan uudella tavalla sairastumisen ja parantumisen myötä. En oikeastaan ollut miettinyt naisellisuutta kovin paljon aikaisemmin; en ollut kokenut tarpeelliseksi. Ylipäänsä kaipaan harvoin (tiukkoja) määritelmiä tällaisissa asioissa. Päiväkirjamerkinnöistäni saa ehkä hiukan kiinni talven 2015 tunnelmista.
”Hiusten ja etenkin muun kropan karvojen lähtö alkoi tasan 2 viikkoa ensimmäisen sytostaattitiputuksen jälkeen. Tänään hiuksia on päässä tasaisesti mutta ohuesti .”
Päiväkirjasta 27.2.2015:
”Hiuksia alkoi lähteä reilummin 2. CEF-tiputuksen jälkeen, tukkoina suihkussa käydessä. Kävin Annen luona leikkauttamassa 6-millisen. Olen kuulemma Annen idoli 🙂 Siili herätti pienoista järkytystä ja hilpeyttä työkavereissa. Suurimmaksi osaksi sain kehuja rohkeudesta. Kuulemma sopii minulle, näyttää kauniilta! Kulmakarvoja on enää harvassa, mutta sentään sen verran, että ne saa meikillä ”paikoilleen”. Olen kiitollinen ripsistäni – nyt niitä tarvitaan, kun hiukset ovat niin vähissä. Hiusten laittaminen on helppoa ja aamut nopeita!”
Päiväkirjasta 28.3.2015:
”Ripset lähtevät. Etsin YouTubesta, millaiset rajaukset tehdään, ettei ripsettömyys järkytä muita. Päätä särkee, mutta sain nukuttua päiväunet (eilen sytotiputus CEF). Päivällä kävin saksalaisen harjoittelijan kanssa Rongossa kahvilla – makuaisti on taas poissa, mutta muistan kuitenkin, miltä cappuccino maistuu!”
* * *
Näistä huolimatta tunsin ja tunnen itseni naisellisemmaksi kuin koskaan. Jopa kauniiksi. Naisellisuuteen ei tarvita rintoja, se kumpuaa jostain paljon syvemmältä. Koin erityisen voimauttavana, että kelpasin malliksi yksirintaisena… tästä kirjoitan lisää joskus toiste.
Ystäväni Niina viestitti kerran kohtaamisemme jälkeen: ”Kiitos vielä, olipa ihanaa nähdä! Voi kuulostaa oudolta, mutta yksirintaisuus sopii sulle.” Aika virkistävä tapa ajatella, vai mitä? Who says you need two?
Naisellisuus ei ole yhtä kuin ulkonäkö tai kauneus. Sitä voi määritellä tuhannella eri tavalla (siis vähintään!). Aika usein naisellisuuden määritelmä on melko kapea, ahdas ja stereotyyppinen. Minulle naisellisuus on hyvää oloa omissa nahoissani ja itseni hyväksymistä sellaisena kuin olen. Se on voimavara, jota ei voi ottaa minulta pois.
artikkelikuva: pexels.com
kuva: Who says you need two?: Katriina Haikala ja Vilma Metteri