Elämä

Epätäydellinen joulu

Minttu-tonttu mökötti. Se oli päättänyt jo alkusyksystä, ettei vietä joulua ollenkaan, ja päätös sai hänet kiukkuiseksi ja surulliseksi. Mustia känkkäränkkäpilviä roikkui sen yllä.

Joulumuori oli Tonttuakatemian kesäloman jälkeen antanut kullekin tontulle pienet opetteluhaasteet, ja Mintun tavoitteena oli tehdä jouluun mennessä asioita eri tavoin kuin ennen. Siispä tonttu oli päättänyt, ettei hän tänä vuonna osallistu joulun viettoon – tulisipa ainakin tehtyä täysin eri tavalla kuin aikaisemmin. Minttu nimittäin rakasti joulua ja siksi siitä luopuminen tuntui tonttutöppösten kärjissä asti pahalta. Koska muori oli neuvonut, että toisella tavalla tekeminen saattaa tuntua aluksi pahalta, Minttu puri hammasta ja nieli kurjan mielensä.

Mintulla oli ollut tapana aloittaa joulun suunnittelu hyvissä ajoin. Se mietti lahjaideoita jo kesällä ja teki niihin liittyviä pieniä hankintojakin. Mintun mielestä joulun piti olla täydellinen ja tavallisesti se hioikin siihen liittyviä yksityiskohtia ensin mielessään ja sitten toteuttaen. Pikkutontusta oli hykerryttävän ihanaa pohtia joulupuuron lisukkeita, kuusen koristelua, saunan joulukuntoon laittamista ja muita sen ikiomia jouluperinteitä, jotka tekivät sen joulusta juuri sellaisen, kuin sen pitikin olla. Tänä jouluna niin ei voisi olla. Raskas, kirkas kyynel vieri pitkin Mintun poskea ja tipahti tonttunutun kaulukselle.

Ärsytystä jupisten Minttu ohitti koristepajan uudet ja perinteisemmät, toinen toistaan ihanammat koristeet ja käänsi päänsä pois, kun muori testaili tonttugramista bongaamiaan, trendikkäitä ideoita puuronpäällisiksi: viikunasirotetta, lakka-mustikkageeliä ja piparminttucrumblea. Tonttunen sulki tonttumajansa oven, jotta ei tuntisi kaikkialla viipyileviä, joulua lupaavia tuoksuja, kuulisi iloisia joululauluja saati näkisi odotuksesta hehkuvia tonttukavereiden kasvoja. Apeana Minttu mietti, ettei mikään noista tänä kurjana vuotena olisi häntä varten. Tonttumajan seinät näyttivät ankeilta ilman jouluvaloja eikä ikkunoihin vihmova sade juuri kohottanut mielialaa. Tunnollinen Minttu-tonttu halusi kuitenkin saavuttaa tavoitteensa, joten se kömpi päättäväisesti tonttupetiinsä ja puristi silmänsä tiukasti kiinni.

Kun jouluun oli enää kolme päivää, Minttu katseli väsynyttä itseään peilistä ja mietti, että sen tarvitsi selvitä enää pienen tupsauksen verran aikaa, ja viettämätön, epätäydellinen joulu olisi ohi. Se laahusti vastentahtoisesti pajalle töihin ja paketoi lahjoja pää painuksissa ja lakki silmillä. Joulumuori katseli Minttua huolestuneena. Mitä oli tapahtunut iloiselle, joulua rakastavalle ja töistään aina nauttivalle pikkutontulle? Muori koputti Minttua olkapäälle ja katsoi sitä lempeästi silmiin. Minttu painoi katseensa, kun muori kysyi: ”Mikä on hätänä?”, ja pudisti vain vaisusti päätään. Hartiat lysyssä se laahusti tiehensä ja jätti muorin katsomaan miettiväisenä sen perään.

Tonttulan joulukiireet jatkuivat ja Minttu sinnitteli työtuntinsa korvatulpat korvissa, jottei vaikuttuisi toisten tonttujen lisääntyvästä joulun odotuksen riemusta. Iltaisin se meditoi ja joogasi, luki ja jumppasi, jotta vain saisi joulun pysymään pois mielestään. Se ei ollut helppoa, kun naapurihuoneissa keiteltiin glögiä, harjoiteltiin uusia joulurallatuksia, koristeltiin kuusia ja narskuteltiin pipareita. Minttu laski tunteja siihen, kun joulu lopulta olisi ohi.

Aatonaaton yönä, kun kaikki lahjat oli pakattu valmiiksi, Minttu lukitsi tonttumajansa oven, kapusi surullisena ja väsyneenä nukkumalaatikkoonsa, laittoi kuulokkeisiinsa mantralauluja soimaan ja veti unilakkinsa silmille. Se tiesi, että kaikki muut tontut alkaisivat juuri nyt viimeistellä omia jouluvalmisteluitaan, jotta kaikki olisi aamulla valmista nautittavaksi, eikä se halunnut nähdä eikä kuulla merkkejä noista ilakoinneista. Karvas pettymys puristi pienen tyttötontun rintaa.

Minttu ei millään meinannut saada unen päästä kiinni, mutta siitä huolimatta se säpsähti hereille, kun joku kiskoi sitä varpaista. Se nykäisi unilakin silmiltään ja kuulokkeet korviltaan, ja oli valmiina tiuskaisemaan kiukkuisena varpaankiskojalle pari harkitsemattomasti valittua sanaa. Sitä kohtasi kuitenkin näkymä, joka sai sen suun loksahtamaan auki: tonttumaja loisti ja hohteli sateenkaaren väreissä. Kaikkialla välkkyi valoja ja kaiuttimesta soi jouluräppi. Keskellä majaa tönötti punaisessa muoviämpärissä hassuin kuusi, jonka Minttu oli kuunaan nähnyt. Kuusen harvoja, eri suuntiin sojottavia oksia koristivat tahmean näköiset karkkipaperit ja sen latvassa keikkui suolarinkeli. Kuusen vierellä istui räpin tahtiin biitboksaava hahmo, jonka suupielet olivat leveässä hymyssä ja suklaassa, ja joka viskeli lisää konvehtikääreitä kuusen oksille.

”Salvia!”, huudahti Minttu hahmon nähdessään ja ryntäsi halaamaan sitä. ”Mitä ihmettä sinä täällä teet?” Hahmo heitti Minttua toffeepalalla ja vastasi nauraen: ”No mitäs luulisit? Vietän joulua, tietenkin! Ja ihmettelen, miksi täällä saa tehdä kaikki koristelut itse; sinun kolossasi oli harmaata kuin tontun villasukan pohjassa!” Minttu mutristi suutaan ja selitti, että sen tehtävänä oli ollut tehdä tänä syksynä asioita toisin ja kuinka se siksi oli päättänyt olla viettämättä joulua. Salvia heitti päänsä taakse ja nauroi sydämensä kyllyydestä. ”Hassu tonttu olet! Tuota muori vähän epäilikin, kun laittoi minulle tonttupostia ja pyysi matkaamaan kotimaahan sinun luoksesi. Tuliko mieleesi ollenkaan, että olisi ollut muitakin vaihtoehtoja kuin vetää joulu ääripäästä toiseen, täydellisestä olemattomaan?”

Minttu kuunteli hiljaa ja alkoi sitten nauraa hihittää. ”No nyt ainakin tuli, koska sinun luomasi joulutunnelma on kyllä kaukana täydellisestä. Ja siitä huolimatta juuri nyt tuntuu enemmän joululta kuin ehkä ikinä aikaisemmin, kun sinä olet siinä! Kiitos, ystäväni!”

Salvia ryntäsi halaamaan Minttua ja kiljaisi: ”Nyt on joulu, rakas serkku! Olkoonkin, ettei se ehkä ole samanlainen kuin sinun joulusi yleensä, se saa olla juuri tällainen, epätäydellisen täydellinen. Pääasia on, että nautitaan, höpsötellään ja ollaan yhdessä!” Joulumuori kurkisti oven raosta ja avasi oven sepposen selälleen päätään pudistellen: ”Olipa onni, että pääsit, Salvia, tänne pelastamaan Mintun joulun. Antamani tehtävä oli kääntyä pahan kerran itseään vastaan. Se on nimittäin niin, että asioita voi tehdä eri tavoin niin monessa eri mittakaavassa. Ja jollei keskity olennaiseen, menee pieleen. Ellemme löydä joulua sydämestämme, emme löydä sitä myöskään kuusen alta, postilaatikosta tai piparipurkista.”

”Niin, nyt ymmärrän. Ja huomaan, ettei joulun tarvitse olla täydellinen ollakseen ihana. Riittävä on tarpeeksi ja epätäydellinenkin toimii”, Minttu sanoi nauraen ja jatkoi: ”Mutta noiden konvehtipapereiden seuraan aion kyllä etsiä ihan oikeat joulukoristeet. Nythän on joulu! Joulu!”

Ja niinhän siinä kävi, että joulu tuli kuitenkin, mitenpä sitä olisi voinut estää? Se tulee, vaikkei sitä olisi aikeissa edes viettää. Minttu hyrisi tyytyväisyyttä – se oli sittenkin onnistunut! Vaikkei se ollut ihan pystynyt olemaan viettämättä joulua, siitä oli oli todellakin tullut erilainen. Asioita voi tehdä eri tavoin ilman, että tarvitsee mennä äärimmäisyyksiin… Ehkä joulukin on sopivan täydellinen juuri silloin, kun ei yritä liikaa. Epätäydellinen joulu taitaa olla se paras joulu. Minttu päätti, että seuraavaksi se harjoittelee tekemään toisin sen suhteen, millaisia puuronpäällisiä se saisi laitettua lautaselleen pelkän voisilmän sijaan!