Uskotko, jos sanon, etten enää edes muista olevani yksirintainen? Epäiletkö, jos kerron, ettei se määrittele minua tai naisellisuuttani millään tavalla? Monelle tissittömyys tai rinnan menettäminen ovat isoja juttuja, eikä siinä kaikki. Yleensä se on vain pieni osa tarinaa, sillä syöpään sairastuminen on kokonaisvaltainen, elämää vavisuttava juttu. Se koskettaa naiseutta monella eri tavalla.
Tissijuttua
Puhutaan kuitenkin tänään tisseistä – tai niiden puuttumisesta! Menetin oikean rintani kohta neljä vuotta sitten ja muutuin kaksirintaisesta yksirintaiseksi. Se ei sinällään ollut iso juttu, mutta silti koin voimauttavana, että kelpasin – ja olen kelvannut useamman kerran malliksi yksirintaisena – uimapuvussa, monokinissa, arvet loistaen. Lupasin aiemmin, että kirjoitan siitä vielä joskus lisää. Olkoon nyt se päivä.
Monokini 2.0
Mastektomian eli rinnanpoistoleikkauksen ja syöpähoitojen jälkeen moni nainen saa rakentaa naiseutensa uudelleen. Prosessi aiheuttaa niin järisyttäviä muutoksia kehossa, ettei sitä voi ymmärtää itse rumbaa läpikäymättä. Liian monelle rinnan tai rintojen puuttuminen on elämää rajoittava, häpeän tunnetta aiheuttava asia koko loppuelämän ajan. Ikään kuin sairauden läpikäyminen ei olisi jo tarpeeksi iso asia ilman häpeän taakkaakin! Siksi tarvitaan rohkeaa, erilaista ajattelua, kuten Monokini 2.0 -projektissa, jonka tarkoituksena on osoittaa, että myös yksirintainen tai rinnaton nainen on kokonainen, kaunis ja seksikäs. Se tukee häpeän heivaamisen ajatusta! Ei tarvitse olla tabu näyttää arpensa, sen catwalkilla kävely ja kuvattavana oleminen opettivat. Saksasta ja Japanista asti on oltu kiinnostuneita – maailmassa riittää tabuja purettavaksi! Olen kiitollinen, että olen saanut olla mukana purkuhommissa.
Yksitissisyys saa näkyä
Minulle puuttuvan rinnan kohdalla oleva arpi on ihoa, ei sen kummempaa. Se saa näkyä uimahallissa ja uimarannalla. Sitä saa katsoa. Uimahallissa lähinnä pikkutytöt uskaltavat katsoa, aikuiset naiset kääntävät pään pois. Ehkei haluta muistaa sitä tosiasiaa, että rintasyöpä koskettaa joka kahdeksatta naista jossakin vaiheessa elämää? Joogassa ja tanssitunnilla en käytä rintaproteesia, eli litteä rintani saa näkyä. Harvoin kukaan uskaltaa kysyä mitään, mutta jos kysyy, kerron rehellisesti tarinani (tai osan siitä). Haluan, että etenkin pikkutytöt näkevät, että yksirintaisena voi elää ihan normaalia elämää, eikä sitä tarvitse hävetä. He ovat tulevia naisia, jotka parhaillaan muodostavat kuvaa naiseudesta.
Rinnat ovat vain yksi osa ihmistä ja nainen on yhtä kaunis niiden kanssa tai ilman. Viehättävä ihminen on yleensä sinut itsensä kanssa ja viehättävä siksi! Jokainen on täydellinen sellaisena kuin on. Rintasyöpä on vakava sairaus, mutta Suomessa sitä hoidetaan hyvin, ja on paljon sellaista, mitä sairastunut voi tehdä itse. Sairaanakin voi elää ihanaa elämää, olla naisellinen ja nauttia naiseudestaan.
Eläköön, Roosa Nauha!
Tänä vuonna Roosa Nauha -päivä on perjantaina 12. lokakuuta. Sen tarkoitus on kerätä varoja rintasyöpätutkimukselle ja neuvontapalveluille. Silloin saa ilmaista tukensa pukeutumalla pinkkiin tai kantamalla roosaa nauhaa. Vuoden 2018 rokkaavan nauhan (kuvassa) on suunnitellut Anna Puu ja erilaisia tapoja kartuttaa varoja voi tsekata täältä. Muistakaa, ihanaiset tutkia ne tissinne usein ja huolellisesti!
Ihanaa Roosa Nauha -päivää kaikille: yksi- ja kaksirintaisille sekä tissittömille!
kuvat:
Monokini-kuva: Pinja Valja, Vilma Metteri, Katriina Haikala
Roosa Nauha 2018 -kuva: Kaisa Koo
Loput kuvat: pexels.com
