Koronavirusaika on tuonut mukanaan hurjasti erilaisia ilmiöitä, tunteita ja paljon hyvää: yhdessä tsemppaamista ja toisten auttamista. Koska kaikessa on aina vastapuolensa, aika on paljastanut myös suuren vihaisen joukon: myrkynlevittäjät.
Kauppapaniikki ja kyräilyvillitys
Niin monet julistavat nyt kiukkuisina somessa, kuinka muut ihmiset kansoittavat kaupat, eivätkä ymmärrä, että paljastavat ainoastaan itse olleensa samassa paikassa samaan aikaan! Kauhistellaan ja paheksutaan liian pieniä turvavälejä ja hamstraamista. Ihmiset kyräilevät toisiaan ja katselevat ympärilleen pelokkaina, ja onkin tainnut käydä niin, että viruksen pelko on muuttunut toisten ihmisten peloksi ja pelko kiukuksi, jopa vihaksi. Mitä ihmettä? Miksi tämä kanssakulkijoiden kyttääminen? Emmekö osaa enää käsitellä tunteitamme, aikuiset ihmiset? Onko todella projisoitava oma hätämme toisiin? Tämä on totisesti mielensäpahoittajien aikaa, mutta sosiaalinen media ei yksinkertaisesti sovellu ristiriitojen ratkaisemiseen. Se on toki sopivan kasvoton paikka lietsoa vihaa ja purkaa ahdistavia tunteita, mutta millä hinnalla?
Muut eivät muutu
Tietysti on joukko ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti välitä ohjeista ja rajoituksista. Ei sitä kukaan enää tässä vaiheessa tietämättömyyttään tee. Eikä sille voi mitään. Me voimme kuitenkin lopulta muuttaa vain itseämme, omaa käytöstämme ja sitä, miten asioihin suhtaudumme. Muut ihmiset eivät muutu, vaikka kuinka haluamme. Vihaisuus ja syyllistäminen eivät siis auta! Yhtään. Voihan jokainen itse valita mennä kauppaan hiljaisempana aikana ja noudattaa rajoituksia. Jos keskitymme kaikki tekemään oikeita valintoja…. tiedäthän? Sillä on vaikutusta, ei somessa oksentamisella. Ja sen päätöksen voimme tehdä aivan jokainen (siis olla oksentamatta ja valita oikein).
Haavat eivät parannu niihin myrkkyä valuttamalla -Kaismanteri
Jos luovumme itsekkyydestä ja noudatamme ohjeita, voimme kulkea sisäisessä rauhassa eivätkä muiden toimet meitä hetkauta. Yhtä itsekästä kuin mennä sairaana kauppaan on nimittäin asettaa itsensä toisten yläpuolelle, muita paremmaksi! Tässä tilanteessa pitäisi lisätä yhteishenkeä, luoda myönteisyyttä ja auttaa toisiamme. Olisiko siis aika herätellä suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä? Emmehän voi tietää, missä tilanteessa toinen ihminen on kauppaan mennyt: ehkä auttaakseen läheistään tai hakeakseen naapurille piristyskukkia. Kaikkea ei voi tilata netistä eivätkä kaikki sitä osaa; kaikilla ei ole varaa. Emme voi tietää, onko henkilö kassajonossa 68- vai 72-vuotias, sairas vai terve. Turha siitä on stressata! Sen sijaan voimme itse pitää turvavälin, hymyillä ihmisille (edes hengityssuojan takaa silmillämme) ja säteillä muille hyvää energiaa.
Myrkynlevittäjät
Omia henkisiä haavojammehan me jatkuvasti muiden kanssa peilaamme. Haavat eivät kuitenkaan parane niihin myrkkyä valuttamalla, ja myrkyksi juuri muuttuvat ne somessa valutetut katkerat, vihaiset ja rumat sanat. Myrkky leviää virusta paljon tehokkaammin muihin, mutta myös itseesi, omiin haavoihisi. Voit päättää, millä omia haavojasi hoidat, missä ja miten omat haavasi parannat. Tiedän sen, sillä olen minäkin ollut myrkytettynä; katkerat ajatukset kiersivät mielessäni ja voin huonosti. Vaikken julistanutkaan pahaa oloani somessa, tiedän, miltä tuntuu paha olo, jota ei osaa kanavoida. Sen voi kuitenkin opetella.
Pysyn poissa niistä sosiaalisen median ryhmistä, joissa velloo negatiivisuus ja myrkyn energia. Onneksi somestakin löytyy valopilkkuja: myönteisyyttä ja iloa levittäviä ryhmiä! Pitää vaan osata valita, millä mieltänsä ruokkii. Hädästähän myrkyn levittäminen kertoo ja yritänkin ymmärtää ja tuntea myötätuntoa. Ja itse valitsen, haluanko levittää ympärilleni myrkkyä vai lääkettä – ilon ja valon balsamia meidän kaikkien haavoihin.
kuvat: unsplash.com
