Voi, kuinka paljon olen tässä blogissakin toitottanut, että olen vähentänyt suorittamista! Ja sitten saan itseni (toisen avustamana tosin) kiinni – mistäpä muusta kuin suorittamisesta. Kävin nimittäin depressiohoitajani juttusilla, kuten tapanani on kerran kuussa tehdä, ja ajauduimme keskustelemaan ikuisesta riittämättömyyden tunteestani ja siitä, mistä se itse asiassa syntyy. (Kiitos, Porvoon kaupunki, tästä palvelusta!)
32 muistutusta
Kerroin hoitajalle, etten ikinä saa päivän aikana tehtyä asioita, joita pitäisi. Hän sitten vähän ihmetteli, että miten niin en saa – olenhan sairauslomalla eikä velvoitteita pitäisi ihan hirveästi olla. Myönsin, että juu ihan itse kyllä ne tehtävät ja tavoitteet itselleni asetan. Kaivoin puhelimeni esiin ja aloin esimerkinomaisesti lukea ääneen yhdelle päivälle tekemääni tehtävälistaa. Lista on muistutuksina puhelimessani, ja totta vieköön, tekipä hyvää lukea niitä ääneen toiselle ihmisille. Luoja, että hävetti!! Muistutuksia oli sille päivälle 32. Listaan vain muutaman niistä tähän:
- ulkoile
- vastaa viesteihin ja sähköposteihin
- tee vietnamilaisia kesärullia
- katso to do -listaa
- soita telemarkkinointikielto
- osta vessanpesuainetta
- käy läpi Frantsilan muistiinpanoja
- suunnittele kesää
Pelko taustalla
Miksi ihmeessä olen päätynyt tällaiseen tilanteeseen? Enkö todellakaan luota siihen, että muistaisin esimerkiksi ulkoilla ilman muistutusta? Ja onko sillä sitten väliä, jos en muista? Olen ottanut puhelimeni aivojeni jatkeeksi tai pikemminkin korvikkeeksi. Kamala ajatus! Onhan voitava luottaa siihen, että muistan tehdä oikeasti tärkeät asiat ilman muistutuksiakin. Erittäin todennäköisesti kesä tulee ja siitä muodostuu oikein ihana, vaikken sitä juurikaan suunnittelisi. Toisaalta tähän liittyy myös ajatus siitä, että jos en tee asioita ”oikein”, jotakin kamalaa tapahtuu. Kuten että sairauteni pahenee, jos en muista hoitaa itseäni kaikilla 15 tavalla. Vanha tuttu pelkohan se siellä taas synkeästi rallattelee taustalla. Pahinta on ehkä se, että tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten ehdi tehdä kaikkea, ja etten ehkä tee kaikkea oikein. Ja mitähän ne pelko ja syyllisyys siellä kehossa sitten aiheuttavat…? Jatkuvaa stressitilaa, jossa parantuminen on paljon hitaampaa ja vaikeampaa.
En oikeastaan koskaan ehdi tekemään kaikkea suunnittelemaani yhden päivän aikana, joten siirrän tekemättömien hommien muistutukset seuraavalle päivälle. Tämän lisäksi keksin myös jatkuvasti uusia asioita, joita PITÄÄ muistaa tehdä, joten muistutusten määrä vain lisääntyy. Hups, olipa taas luiskahtanut ihan huolella suorittamisen puolelle 🙂
Irti päästäminen
Poistin puhelimestani lähes kaikki muistutukset. Tuntui aivan kauhealta! Silti olen aivan varma ja vakuuttunut siitä, että muistutuksista luopuminen tekee minulle hyvää. On ylipäänsä tärkeää päästää irti ajatuksesta, että kaikki asiat pitää pystyä pitämään hallinnassa. Se on viiltävän vaikeaa ja juuri siksi onnistuessaan palkitsevaa ja eheyttävää. Tai siis uskon, että on. Vielä en ihan tarkalleen tiedä, sillä harjoittelen vasta. Tai harjoittelen jälleen. Olen kuitenkin saanut taas hiukan maistaa sitä lempeää rauhan makua, jota suorittamisen vähentäminen aikaansaa. Tämän myötä olen huomannut, että kun kuvittelee käyneensä jonkin haasteellisen asian elämässään läpi ja voivansa unohtaa sen, tajuaa jossakin vaiheessa saavansa saman asian uudelleen käsittelyyn. Toisaalta tämä on vapauttava ajatus, sillä ei tarvitse yhtään itse miettiä, onko asia varmasti käyty perusteellisesti ja lopullisesti läpi, sillä kyllä elämä huolehtii siitä, että asia tai teema tulee eteemme juuri niin monta kertaa, kuin tarpeen on. Meidän ei tarvitse kuin ottaa vastaan ja prosessoida. Ja päästää irti – sen kymmenen kertaa.
Sovin itseni kanssa, että jatkossa listaan mielen päällä pyörivät asiat mihinkäs muuhun kuin paperille, listaksi! 32 muistutusta on liikaa, mutta sallin itselleni 5 muistutusta päivässä, jolloin joudun paitsi luottamaan omaan muistiini, myös miettimään, mitä asioita on ihan oikeasti tärkeä muistaa tehdä – koska sellaisiakin on. Pidän myös 0-muistutuspäiviä. Kaikkia asioita ei ylipäänsäkäään ole missään nimessä mahdollista pitää hallinnassa, joten miksi ottaa siitä paineita? Jep: tässä riittää opeteltavaa!
kuvat: pixabay.com
